Meklu, Mecheliningartsa ja Sammongartsa oli meitsin höörnat. Siellä braisattiin kundien kera kaikkee nastaa. Meklu oli meluisa ja vilkas kartsa. Päivällä kuljetusfirma Majakan siniset, tylppänokkaset kuorskit skuffas koksii hiilisatamasta Stadin pannuhuoneisiin. Jos dallas vaik sata metrii tän gartsan reunoja, pysty iisisti plokkaan ämpärillisen koksii jota oli tippunu bilikan lavalta.
Meidänki pitskulle roudattiin pari kuormaa tätä mustaa kamaa parin kolmen kuukauden välein. Tää koksi lykättiin parin bulin pitskun luukun kautta alas pannuhuoneeseen. Muistelen, et joka torstai tsilari tarjos tän hösen jengille kuumaa vodaa hanasta ja ei jengin tarttenu frysaa talvella himassa. Ei muuten ollu tän kosarinkaan elo usein ihan iisii, ainaski kolme kertaa yössä tää jäbä joutu herään lykkään kuuppalapparilla kokisii kolmeen buliin pätsiin. Sit seitsemäks byggalle duuniin.
Tuhkat kosari raahas tuhkalodjuun, joka staijas pitskulla ja yks vanha starbu ja sen melkein yhtä vanha humma, kävi sit joskus sen lodjun tuhkat viemässä veke. Me skloddit ku hifattiin tää hepo huudettiin et yipppee Myrskytuuli, ku Pekkos Billillä oli sen niminen ratsu.
Mekluu pitkin skujas myös tsirratki, ku ne tsöras klesoja Mariaan. Yölläkin ne ulvo ihme syvää, aina välillä vahvistuvaa joikuu, johon kait sit oli snadi pakko kuiteski tottuu. Mutsi kyl joskus bamlas, et dorkinta oli ku kaheksikon skuru käänty Meklulta Caloniuksengartsalle ja kiskot vonkas.
Lisäks Sammongartsan ja Meklun kulmassa, oli joku helvetin epäkesko viemärin kansi ja se sano vuosia klonk klonk, ku fiuden etupyörät ja sit vielä tokan kerran ku takapyörätki, tsöras tän kannen yli. Tää kuulu fitisti varsinki yöllä, ku meitsin himan makkari staijas ekassa kerroksessa Sammongartsalla.
Meklu järistyksen kourissa. Vedettiin uudet viemärit ja kaadettiin vanhat upeet jalavat. Tätä remppaa kesti ainaski ikuisuuden. Sammongartsa kasi mun himaraba. Skidiajan pitskun porttari. Aika raamatullinen näky, eiks jehna.