Aamutelkkarissa hokasin toimittajien huokailevan siitä, että paine asevarustelumenojen supistamiseen kasvaa ympäri boltsia. Koronapandemian vuoksi useat valtiot joutuvat etsimään lisäfyrkkaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä firmojen tukemiseen. Eniten militaarimenoja napsitaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, kummassakin n. 10 prossaa. Härmälandia on tietenkin oma poikkeustapauksensa. Täällä korpisoturien maassa kaikki on toisin. Vaikka maassamme budjaa miljoona pienituloista ihmistä, jotka elävät köyhyysrajan alla tai sen liepeillä, massia riittää aina aseisiin.
Poistuimme sporasta Kurvissa. Skurujen ilmajohtimien kannatusvaijereissa liehui punakeltaisia muovinauhoja. Piritorin nurkissa oli havaittavissa selkeää palautuvaa parveutumista. Laskeuduimme hissillä alas metrolaiturille. Porkkana vei meitä kohti itää. Minä tsiigasin ikkunasta kaasulaitoksen remontissa olevaa kaasukelloa. Fisusataman kauppiksessa oli hiljaista. Mattomies liimasi pääoven levähdysmestan luona pyöreää mattoa lattiaan.
Funtsasin itsekseni, miksi verovaroista kustannettu asevarustelu on niin helvetin pyhä asia, ettei siihen voi kajota lainkaan? Hallitus meinaa toteuttaa kylmästi kuin jätskikauppiaat 10 miljardin hävittäjäkaupan. Kerosiinia ahneesti nielevien flygarien ylläpitoon tarvitaan useita kymmeniä miljardeja lisäeuroja. Työttömyys ja luokkaerot kasvavat. Pandemian seurauksena firmoja syöksyy sankasti konkkaan. Yrityksille myönnetään avustuksia valtion pussista. Jotkut lafkat jakavat osinkoja. Menestyvien suuryritysten varoja virtaa veroparatiiseihin. Kuppilat pysyvät bosessa kesäkuun alkuun asti. Vitutuksen himmentämää kuuppaa ei voi täyttää edes kuppilassa. Laskun bungaavat yleensä ne, joita on iiseintä kusettaa ja laskuttaa. Tulevina vuosina maamme sote-menoja saksitaan jälleen tuttuun tapaan ja tutuin tuloksin.
Arska painoi napista. Dörtsi aukeni. Siirryimme kauppakeskuksen toiseen byggaan. Seurasin tarkkaan katon rajaan asennettuja opasteita. Olimme eksyneet aikaisemmin pari kertaa tässä kaksiosaisessa rakennuskompleksissa. Olimme rundanneet kerroksia ympäri ja skujanneet hissillä ylös ja alas. Sitten syttyi flyysis ja löysin tien ulos.
Pääministeri hokee, että Suomen pitää huolehtia puolustuskyvystään. Keskeisessä roolissa tässä ovat hänen mukaansa ilmatorjunta ja hävittäjät. Pääministeri taitaa kuulua itse riskiryhmään. Hän ei viserrä, keitä ilmatorjuntaohjukset ja häivehävittäjät mahtavat puolustaa ja tappaa. Eivätkö maamme kentsut halua osallistua Naton sotaharjoituksiin muilla kuin jenkkimuodin mukaisilla tapporeleillä? Arskan ja kaikkien snadituloisten ihmisten mahikset kohota Suomessa edes köyhyysrajalle mäjähtävät jälleen kerran roiskuen kuin lokin skeida katukiveykselle.
Piipahdettuamme Kalasataman kauppakeskuksen invaveskissä strittaamassa steppasimme Arskan kanssa Leonkatua pitkin kohti rantsua. Ohitimme hiton ison peltifogelin. Kurvasimme Capellan puistotielle. Vuonna 2016 avattu Isoisänsilta häämötti edessämme muutaman sadan metrin päässä. Aurinko välkehti skönen laineilla ja rantabaanan terästuoleilla. Blosis puhalsi pohjoisen Stadin suunnasta. Mustiksen kaltseilla pari kundia metskasi.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu kehtasi väittää Ylen uutisissa, että Suomessa ei ole kovin suurta intoa puolustusmenojen supistamiseen, koska tilanne lähialueilla ja maailmanpolitiikassa ei ole muuttunut miksikään, sen paremmin kuin historiakaan. Hänen mukaansa: ”Meillä on Suomessa hyvin pitkäkestoinen ja pitkälle historiaan ulottuva uhkakuvasto, joka ei juuri muutu, ja se on iskostunut aika syvälle suomalaiseen ajatteluun.”
Jos Ulkopoliittinen instituutti tekisi suomalaisten keskuudessa laajan mielipidekyselyn, jossa se utelisi kansalaisilta: Hyväksytkö 10 miljardin euron hävittäjähankinnan, jos sen seurauksena julkiset palvelut heikkenevät, sosiaalihuollon ja terveydenhoidon menoja leikataan, koulutusmäärärahoja vähennetään ja sosiaaliturvan tasoa pienennetään? Vastaa kyllä/ei. Olemmeko eläneet liian pitkään rauhassa, kun tutkija alkaa tarjota meille omia ja frendiensä kehittelemiä uhkakuvia? Jokin on kuitenkin muuttunut. Nato-joukot käyvät harjoittelemassa Suomessa sotaa.
Treffasimme Isoisänsillan luona pari ruunakaveriani. Minä olin 1980-luvun alussa vuoden rantsujätkänä Sompan satamassa surraamassa ja irrottamassa kontteja, mafeja ja rekkoja Finnlinesin ro-ro-paateista. Finnfellow, Finnhansa ja Finnpartner seilasivat tuolloin Sompan ja Travemünden välillä. Etelä-Suomen laivan kuivarahtialukset Alppila, Arkadia ja Eira rahtasivat kolia Gdanskista Hanasaaren laituriin. Jore taas oli kollannut 1980-luvulla vuosia Hampurin terminaalin kappalekamaa ja maailmalle meneviä paperirullia. Botskeista sai slumpattua halvalla smuglattua brenkkua.
Mestat ja ajat olivat muuttuneet. Kipot, stogekiskot, kraanat, lukit, oranssihaalariset ahtaajat, makasiinit, ja kentät olivat kadonneet. Tilalle oli bygattu uusi merellinen Kalasataman kaupunginosa, jossa stondasi myös muutama botskin näköinen asuinrakennus. Kävelimme kimpassa teräskaarisiltaa pitkin Sompan rajamailta Mustikkamaalle. Sillan oikealla puolella rantsussa stondasi vanha kivikaijan jämä. Päätimme mennä sinne fisustamaan. Olin saanut sieltä pari viikkoa sitten yhden särjen. Lenkkeilijöitä hölkkäsi ja käveli solkenaan läheisellä hiekkatiellä.
Olen hiffannut, että pandemiasta huolimatta asepullistelut, kansalliset ja kansainväliset aseelliset konfliktit jatkuvat yhä maailmassa. Mediassa ei ole uutisoitu uusista rauhansopimuksista tai tulitauoista. Pyssyt käyvät edelleen hyvin kaupaksi. Sotilastukikohtia ei ole myöskään pantu boseen. Suomessa asevarusteluun käytetyt hillot ovat kasvaneet 2000-luvulla n. 1,7 miljardista eurosta 3,5 miljardiin euroon. Vuonna 2021 tapahtuva mahtava militaariloikka nostaa maamme sotilasmenot yli 10 miljardiin euroon.
Tutkija Pesun mukaan suurvaltakamppailu on tehnyt paluuta. ”USA-Kiina suhteet ovat kireät, ja lännen ja Venäjän suhteet ovat varsin jännitteiset.” Pitäisikö nämä ristiriidat ratkaista aseet vai terve järki edellä? Mieleeni ailahti jostain Nato-intoilijoiden olevan varmaan mielissään, jos Suomen armeija olisi mukana – tuorein jenkkiasein lännen leirissä – ratkomassa näitä Yhdysvalloille ja sen liittolaisille kiusallisia geopoliittisia ongelmia?
Olemmeko unohtaneet poikkeustilan vallitessa, että sota on kulkutauti, joka laajenee helposti kymmeniä miljoonia ihmisiä tappavaksi pandemiaksi? Kävin kerran Dachaun keskitysleirissä Saksassa. Koin ja tunsin omissa nahoissani, kuinka minun ja Arskan olisi käynyt natsivallan aikana. Miksi meidän on kehitettävä armeijamme suorituskykyä, sen yhteistoimintakykyä ja sen valmiutta sotaan? Ihmisen ei tarvitse muuttua majavaksi ymmärtääkseen, että militaristit ovat puuristien veistäjiä.
Pujotin laiturilla masin koukkuun ja virvelöin pyytimeni sköneen. Tuuli kuljetti kohoani. Jäin venttaamaan nykimistä. Arska kaivoi repustaan keltaisen sporan ja alkoi skujata sillä kaijan kiveyksellä. Hinaaja raahasi perässään pitkää ruoppausproomua. Aallot iskeytyivät laituriin.
Hävittäjähankinnat on peruttava!
Matti Laitinen
24.5.2020
