Meiän hösessäs budjaa yks gamla härre. Pää on terävä kuin partaveitsi, mutta kroppa alkaa gubbella tökkiä. Ei vedetä enää jivee Lintsillä eikä tangoo Sörkan vennulla. Suvun perintönä on saatu geenit, joissa on sitten kaikki mahdolliset taudit ja sairaudet. Kaikkii se ei edes minnaa kun on toi Parkinsonkin. Viimeks sillä on sitten iskeny klabbeihin. Ei enää mono liiku niinkuin ennenvanhaan.
No sehän tsöpas tietty rollaattorin. Sen menopelin nimi on Räikkönen, kun ei aina tiedä pääseeks sillä perille . Yks päivä se sai idiksen, et sen pitää nähdä toi nyya Keilaniemen metrosteissi. Me kun budjataan nykyään täällä landen puolella Tapiolassa. Eihän siinä mitään, Räikkönen alle ja menoks. Se ei funtsannu sitä, et meiltä on matkaa noin puoltoista kilsaa sinne steissille. Sillä tais mennä pari timmaa, kun on mäkee , mutkaa, tunnelia ja ylukulkusiltaa ton kehäykkösen tunnelityömaan takii, ennekuin se pääs perille.
Siinä se sitten tsiigaili metroasemaa ulkopuolelta, kun ineen ei päässy.
Sit se hiffas, et ei hemmetti, täytyyhän mun päästä vielä himaankin, mut kun alkaa olla toi ruuti loppu. Ei muuta kuin älykänny handuun ja Valopilkun kautta kutsu vosikalle, joka tulikin parin minsan päästä, kun siinä on ent. Nokian ja nyk. Microsoftin dirikoitten taksitolppa ihan maisemissa.
Taksi skujas bilikansa siihen Räikkösen viereen ja froogas: metrollako tänne tulit?
Hehheh..
sit se taksi jatko: tietääks isäntä et kun stadissa on dösä, mansessa nysse niin Espoossa on Josse.
Ei muuta kun Räikkönen kasaan ja takaboksiin ja himaan.
Jos joku vielä väittää että takseilla ei oo huumorin tajua niin hypätköön pituutta.
Teksti Heimo Rissanen
