>Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää….<
Kaikki kertova laulu, ystävän laulu. Fundeerasin tossa yhtenä päivänä että vähiin on kutistunnu ystäväpiiri kun ikää on tullut. Osa on kuollut ja osa on muuttanut, jonnekin kauas…ja osa on ties missä. Silloin kun kävi vielä duunissa oli suuri verkko kavereita, nyt se verkko on lahonnu ja ystäväpiiriä ei voi enää sanoa ystäväpiiriksi…vaan pieneksijoukoksi, mutta hyvä niinkin. No todellisuudessa minun ei pitänny kirjoittaa ystävistä sinäänsä, vaan oikeastaan ystävien ”elämän poluista” , elämän poluista yleensä. Olen todella surullinen ystävieni, elämänpolkujen hajoamisista. Tarkoitan hajoamisilla sitä että monia vuosikymmeniä yhdessä olleita aviopareja eroaa, heidän yhteinen elämäntaival loppuu ja he päättävät lähteä omillepoluilleen. No tietenkin he itse päättävät omista ”poluistaan” mutta tuntuu ikävältä kun tutut kyläpaikat katoaa ja tutut kasvot vaihtuvat toisten rinnalla toisiin ja ”Villet” vaihtuvat ”Jormaksi” tai ”Kaisat” ”Leenaksi”. En tiedä onko nykyaikana joku ihmeen ”erobuumi”, tuntuu että yhä useammat eroavat. Tietenkin on sitten näitä ”nykäsiä” jotka eroo, palaa yhteen, eroaa, palaa yhteen… Tottakai kaksi ihmistä ovat joskus asioista erimieltä, mutta ei sen tarvitse eroon johtaa. Muistan omia vanhempiani kun olin lapsi. Isäni otti aika usein niitä ”perjantai pulloja” ja äitini ei voinut sitä sulattaa. Tuli riita ja lapsena pelkäsin aina että jotain kauheaa tapahtuu. No isäni oli sen verran pienikokoinen ettei pärjänny äidilleni, jos tosi vääntöön alettiin, kyllä siinä isäni sai pannuun ja pullistelu isän puolelta loppui aika lyhyeen. Ei silloin oltu heti ”kantapäitä” yhteen laittamassa, isä vähän taputteli äitiä takapuoleen ja asiat oli sovittu, hyvä niin. No enpä aina ole jyvällä siitä miksi ystävieni avioliitot kariutuvat, ei ihmisistä aina voi kaikee tietää ja joskus tosiaan yllättyy kun itsensä luulevassa ”rakastavassa perheessä” paljastuu tosi huonoja juttuja, väkivaltaa ynnämuuta. Julkikset ovat aika herkkiä eroamaan mutta jotenkin se kuuluu niiden ”elämäntyyliin” paineet ovat varmaan kovat kun aina on ”tapetilla” joka paikassa, tekee sitten mitä vaan. Lehdet myyvät hyvistä juoruista ja mitä dramaattisempi juttu on sitä paremmin lehdet myyvät. Media on pilannut monen ihmisen elämän, eikä kaikkeen mitä media paljastaa ole uskominen. Ihmiset tekevät virheitä, kaikki ihmiset, tuskin kovinkaan moni ihminen on mikään äiti tereessa, ollaan erehtyväisiä ja ei meitä pitäisi siitä olla heti tuomitsemassa, mutta niin vaan tuntuu olevan. Minä kyllä tunnen oman ja parhaan ystäväni, vaimoni. Toivon että voimme aina jakaa yhdessä ilomme ja surumme ja kulkisimme koko elämämme yhteistä ja samaa polkuamme. Kävimme tuossa yhtenä päivänä pesemässä mattoja. Mattojen värit tulivat puhtaan kirkkaiksi, kun pesimme yhdessä mattoja. Peskäämme yhteinen elämämme myös silloin tällöin niin värit elämässämme säilyvät kirkkaina loppuun asti. Tapio Rautavaara lauloi: Elämä on ihanaa jos sen oikein oivaltaa, ja jos lentää siivin valkein niinkuin joutsen..
Teksti: Orvo Levonniemi