Kuva: Rantsu
Maaliskuun armoton suulis paljasti 15729 uutta ryppyy mun feississä, paljasti puolen vuoden katupölyt fönsterissä. Ja fogelin skeidan. Ei kai se muutakaan voinu olla?
Mull on malka öögassa ja kaihi. Ilman tota armotonta suulista en olis noitakaan hogannu. Ja harmaa fleda on jo ihan valkonen ku petolinnun per…
Flesu kropassa on tiukkaa kamaa, tsiigasin spigelistä. Muuta tiukka ei sit ookkaan.
Tattis suulis, ku lyysaat yhä kauemmin ja paljastat mitä snöge on alleen jemmannu.
Joskus maaliskuussa näkyy jo pälviiki. Ekaks hogaa doginskeidat, röökin-natsat ja pullonkorkit, sitt dunkkaa doginskeidat ja katupöly. Saas nähdä – en taida tsennaa niit tänä keväänä, ku multa flunssa vei hajuaistin. Siit on sekä haittaa ett hyötyy. Nyt voi vapaasti päästellä sprägäreitä, ei haittaa yhtään. Tiedoks vaan flatulisti Meriällekin.
Vaikka noi fönarit on vähän skeidaset niin himaan on kliffa tsöbaa blumstereita joka huoneeseen eikä oo välii, vaikkei kevätkukat: esikot, tulppaanit ja jotku narsissit döfaa miltään.
Kun vielä päästään snadisti keväämmälle, lähden mökille lysnaamaan pöllöö ja muita fogeleita ja kattoo mitä maasta nousee, vai onks toi erikoinen talvi tappanu mun blumsterit.
Siellä ei tsennaa itseensä niin romuks, ku siell ei oo sbulii spigelii.
Rantsu