Luuletko tietäväsi mikä on hattu? Niin minäkin luulin. Suomalaisen sananlaskun mukaan luulo ei ole tiedon väärtti. Eikä tosiaan ole.
Nykypäivän median mukaan hattu on mikä vain, jonka päähänsä tällää. Siis sama kuin päähine? No kaikkihan tietävät mikä on päähine, sehän on mikä vain, jonka päähänsä tällää. Menikö vaikeaksi?
Muistat kai, miten asia ennen ymmärrettiin? Oli päähine ja päähineitä olivat esimerkiksi hattu, lakki, myssy, huivi ja huppu, jotka kaikki ovat malliltaan erilaisia, joskus hiukan eri tarkoituksiinkin. Jokaisen luulisi ne tuntevan ja erottavan toisistaan. Turha luulo.
Jostakin kumman syystä nykyisin näyttää olevan niin, että olipa päähine millainen hyvänsä, niin mediassa se on lähes aina hattu. Asiaa mutkistaa jonkin verran ns. naisten muoti, jossa sanalla hattu voidaan tarkoittaa lähes millaista päähinettä hyvänsä. Siihen kaaokseen on paras olla menemättä, joten pitäydyn perinteisessä kielessä, joka valitettavasti on lähinnä miehinen. Siinä hattu tarkoittaa lierillistä päähinettä, jollaisia ovat mm. perinteinen miesten huopahattu eli borsalino, knalli ja silinteri. Lakkeja, myssyjä, huiveja ja huppuja on kai myriadeja erilaisia, mutta HATTUJA NE EIVÄT OLE.
Kielen sanotaan kehittyvän jatkuvasti, seuraavan muka aikaansa. Erityisesti huolissaan tunnutaan olevan englannin lisääntyvästä tunkeutumisesta armaaseen äidinkieleemme ja suomen korvaamisesta englismeillä. Se huoli on kuitenkin pientä kuin silakka joulukalaksi. Me itse köyhdytämme armasta äidinkieltämme median johdatuksella joka päivä tuhatkertaisesti enemmän kuin englanti konsanaan tämmöisillä yleistyksillä, joissa pyyhkäistään roskakoriin kielen rikkaudet. Eli kieli kehittyy? Niin kai, mutta köyhtyy ja menettää koko ajan rikkauttaan, vivahteisuuttaan.
Alla on fiini borsalino eli hattu. Ei muuta kuin se silmille ja eteen päin!
…