Kande mennä kalaan? Kaikki varmaan tsennaa biisin ”kande mennä kalaan skitareita jallittaa”.
Skidinä me fiskattii Gammelin putouksen alla haavilla norssii. Guta fisu jolle ominainen döfis toi vodan kielelle. Halstrattuna tai paistettuna. Iän myötä fisuhaasteet lisäänty. Mä diggasin käydä pilkillä ja virvelöidä. Vaihtelevall menestyksell.
Sitt pidettii piiiiiitkä paussi. Kunnes viime viikolla sikdinskidit tuli meille yökylään. Proggista piti funtsaa. Mä sain mielestäni kingi-idiksen: Kande mennä kalaan! Eiku Valkkaan Wirginiaan slumppaa metskit, siimat, koukut ja purkillinen fluorattuja daggareita. Ne ku lyysaa hämärässä.
Hela family – vaiffi, mä ja kaks snadii skidii 2v ja 5v – dallattii meidän rantsuun Gammelissa. Siellä aloin kasata metskit. Duuni osoittautu haasteeliseks: Myyjä jo varoitteli: ”älä tee liian pitkii siimoi ett skidit saa ne ylös vodasta”. Piti pätkii monta kertaa kunnes niist tuli sopivan mittaiset.
Täss vaiheess mä onnistuin sotkee molmepien metskien siimat toisiinsa. Näpertelyn tuloksena snadimpi metski irtos. Daggari koukkuun ja metski sköneen. Emma halus ekaks metskaa. Mä keskityin toisen metskin siiman selvittelyyn. Siihen meniki toista tuntii. Onnasin saamaan koukun mun villapusakkaan. Se jumittu siihen eikä lähteny millään irti.
Stondasin stebulla rantsussa ja horjahdin. Onneks matala rantsu pelasti katastrofilta. Toinen hiha kuraisena, pläägät vedessä ja ruhjevamma reidessä. Siihen päätty mun metskin selvittely. Sitä metskii ei saatu sköneen.
No olis tää abbore voinu olla bulimpiki… – foto: Lasse L.
Emma onnistu metskaa snadin abboren. Ja sit hela jengi takas himaan. Kummankin metskin koukut oli tarttunut mun kledjuihin. Yks pusakassa toinen byysoissa. Mulle tuli mieleen Kiljusen perheen seikkailut ku dallatti rantsusta himaan.
Lasse Liemola