Lady Paskajanlahdella

Meitsi ja mun paras kafru, Katron Ari, slumpattiin snadi skiklari, Lady, kimppaan. Tää seilikippo oli duunattu ekaks moottoribotskiks. Sit joku Puuha Pete, oli väsänny siihen maston ja seilit. Kölii vailla tää botski tietty regas, eli liikku sit enemmänki sivuttain ja siks nää toivottomat halssit, ei bulisti tsörannu tätä kippoo eteenpäin.

Tän skiglarin botneki oli ku ton Darwinin Kalabakossaarten riutat, Täynnä korallii ja simpukkaa. Jos tän kipon oiski kovalla blosiksella tsörannu nurin, se ois häippässy spiidällä voogujen alle ikiajoiks. Yks kerta skibattiin Arin kera Larun vanhan sillan alta. Fitti blosis ja skönen voogut ihan vaahtona. Ari piti pinnaa, peräsin, ja meitsi lappas vanhalla kumistiflalla vodaa takas sköneen. Sit Ari hiffas, et Ladyn tää risa pinna brakas.

Minnaan vieläki, miten Larun sillan vieressä staijaavan Polakin hiilibotskin, hiilen mustaamat skönarit, starttas jo laskee pelastusjollaa sköneen. Meille jeesiks. Mut toi kreikkalaisten skönareiden jumala Poseidon, kuiteski armahti parii, dorkan rohkeeta, Tölikän kundii, hukkumasta. Pystyttiin sit kummiski, klyyvarit valkosina, skibaan Lady Paskajan Lahden laituriin.

Sit yks kesis aamu, ku oltiin sovittu, et heti aamusta, ku blosis herää, startataan Possuun, snadi luoto, Seuriksen ja Larun sillan välissä. Meitsi ku dallas rantsuun, niin hiffasin, et tää jalo mertenkyntäjä Lady, oliki jo täysbuukattu, viis kuus gimmaa ja saman verran kundeja. Ari vaan totes, et sorry kumppani, mut mut tän kipon vetokyky on jo ainaski skäfästi ylitetty.

Meitsi sit vaan huikkas, et mennään Ari treenaan, et kumpi meistä laivanvarustajista, skiglaaki tän kipon tänään Possuun. Dallattiin sen aikasen kanoottikopin taakse. Sit ku meitsi vasta koitti tsögaa kunnon knekkaus asentoo, Ari jo latas meitsii lättyyn. Et tällai sit, tää Halleyn komeetta ekan kerran tuli mulle tutuks, ku meitsi tsittas hiekalla. Sieltä ku treenasin kletraa pystyyn, niin vaan funtsin, et tällä kertaa taitaaki olla meitsin hugi jäädä staijaan rantsuun.

Mähän oon kunnolla flaidannu, mun elon aikana, kait vaan jotain viis kuus kertaa ja saman verran on tullu aina dajuun. No kaikki feelu kyllä sit saa palkkansa. Ariki kärvistelee nykyisin, limittinsä ylä rajoilla, seksiorjana yhen Paulan kera Hangossa.

Jaakko Koroma

Kategoria(t): Arkisto, Blogi Jaakko Koroma. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *