Horjuin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Ku mä pääsin lähemmäs tsufemestaa, ni siält kuulu selvästi: “…myrsky-yönä vaari hukkui meren mustiin laineisiin. Tuonen käki jossain kukkui, läks mummo vieraisiin….” Mä tsennasin heti tutun äänen ja maniskariffin. Ei voinu erehtyy, se oli Harrika-Hassen honottava ääni. Hasse on starbu jonka laiffii fyllaa musa ja Harrikat.
Mä kiihdytin klabbit Nooralotta Nezirin sadankympin aitojen vauhtiin ja ku pääsin kudjulle, ni hogasin, et mesta oli fyllana jengii. Yks palli oli varattu Hassen maniskan lodjulle. Heivasin lodjun pöydän alle ja tsittasin pallille. Samassa Hasse slyyttas biisin ja jengi alko bankkaa alpoodei.
“Moi Hasse? Sä oot draivissa.” Mä moikkasin ekaks. “Jebulis, baana on kuuma ja sitä piisaa.” Stikkas Hasse gamlan huulen. “Otat sä baislarin ja mokan, mä bjyydaan?” Froogasin Hasselta. Se nyökkäs ku pelikaani. Mä tsöbasin ittelleniki mukin mokkaa ja munkin. “Vedit sit Kuuvan blomsteritangon.” Hasse haukkas baislarii ja divas kofeiinii perään. “Joo, mä aina oon digannu Kuuvan biisei.
Joku starbu naapuripöydäst huus Hasselle: “Hei, vedä toi Pikku Nina!” Hasse mulkas tyyppii, niinku leguri jalkasilsaa. “Mä dokaan nyt borkkaa!” Stikkas Hasse hepulle. Mä imutin biitin baislarii ja heitin kyssärin. “Tiäsit sä et Sarjasen sjungaamat kantribiisit Nukkekoti ja Pienen pojan haaveet on Kartsan duunaamii biisei?” Hasse tsiigas mua ku Moilanen hoota. “No kyl kai mä nyt sen tiäsin, mut tiäsit sä, et Freetun yks hittibiisi, Harva meistä on rautaa, on Kuuvan tuatantoo?” Nyt oli mun vuoro flengaa alaleukaa. “En mä tota kyl tiänny.” Mä sain murjastuu pullamokkasohjon seasta. Viereisen pöydän plösö akka stikkas Hasselle. “Laula se Lärvätsalo gou gou!” Muijan oma lärvätsö oli sen kokonen, et se biisi olis ollu snygi farssi, jentan sjungaamana jossain karaokemestassa. “Tiesit sä muuten, et Kartsa on duunannu Meiju Suvaksen hittibiisin Pure mua?” Mä stikkasin kevennyksen. Plösö muija innostu nyt ihan tosissaan “Joo hei, vedä se. Se on hyvä!” Hasse mulkas skremmaa jo aika tylysti. “Pure sä akka vaa omaa munkkiis!” Muija lyftas pystyyn lärvi punasena. “Ei tartte olla noin töykee, jos pyydetää laulamaa! Mikä sä luulet olevas? Ei sua kukaa edes tunne.” Muija otti klabbit alle ennen ku Hasse kerkis vastaa mitään. “Anna akan mennä vaa!” Mä sain jarrutettuu. “Tiäsit sä et Daa-da daa-da -biisi oli tarkotus antaa Freetulle, mut ku siinä oli se hiki pintaan täytyy saada ni Topi Kärki bamlas Freetulle, et hikihän dunkkaa pahalle ja semmost sanaa ei voi laulaa. No ku Sammy Babitzinin finstas biisillä Syksyn sävelen, ni sen jälkee Topi vältteli Freetuu pitkän aikaa Finnlevyn käytävillä.” Hasse ei bamlannu mitää, mut ihan ku sen lärvillä ois käyny snadi smailis, mut en mä kyl oo ihan saletti.
Hasse lyftas ylös pallilta ja kumars jengille lähtiessään: “Kiitti veetusti ja sori fitisti!” Se sullo maniskan rebaan ja lähti horjuu kohti tortsan laidal staijaavaa Harrikaa.
Mä jäin viäl venttaa, jos vaik joku tuttu frendi sattus viäl mestalle.
Näil sitä taas mennää, funtsailee OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.
Julkaistu Puolikaupunkia lehdessä nro 9. / “Slangiläppä”.
www.puolikaupunkia.fi