Kuuskyt- ja seitsemänkytluvuilla, Tölikässä staijas bulisti leffateattereita. Astra Tunturigartsalla ja Ritzi Etelä-Hesperiangartsalla, oli tutut nonarileffat. Sit toi Adlon Tölikän tortsan kulmilla. Toi Mikki staijas Museogartsalla, yhestä bastun porttarista sisään. Siellä pysty tsiigaan ton fransmannin, arpinaama Edie Constantinin agenttifilkkoja
Sit tää legendaarinen Kino Hesperia, staijas Mantskulla tota Larin Parasken patsasta vastapäätä. Tätä mestaa veivas vuoskausii, yks sama jänskä perhe. Faija, mutsi ja niitten tuhti kundi. Niistä oli kyl iisii hiffaa, et toi niitten safkapuoli himassa staijas kohillaan ja oli vähintäänki riittävä. Ei nimittäin jääny bulimmin hukkatilaa, ku tää tän fämilin mude tsittas libarinmyyntiskopessa.
Tää leffamesta oli vaan yhen filkkamasinan bisnes. Parinkymmenen minsan välein, stendas lyysit loistaan salissa ja konehuoneessa niitten faija joutu aina kelaan näytetyn filkkakelan takas ja duunaan koneeseen nyyan, et leffa vois jatkuu.
Jokanen Tölikän skidi, varsinki kundit, varmalla oli joskus tsitannu tsiigaamassa Zorron taistelevaa legioonaa, osaa yks, kaks ja kolmosta. Raikuva hurraamökä, ku jelppijengi ridas pelastaan jotain jenkkisolttuja ja skoobareita, ku ne flaidas inkkareiden kera. Snadii synffii kuiteski, ku noi sinitakit, skotas kifruilla inkkareita ja niitten villiorhii, kimoja. Nää apashit ja mohavkit, joutu vaan huitoon keihäillä ja skotaan jousareilla, valkosii fittejä vallottajii.
Sit vielä tän leffan vakkarirebertuaarii, oli toi Musta laguunin hirviö, Mala Robinson Crusoe ja tietysti monta Tarzan-leffaa. Yks fitti juitsu kuiteski oli. Jos joutu tsittaan eturiviin ja ihan reunaan, niin tää valkonen skriini väänsi nää artistit, kapeiks humanoideiks.
Sit vähitellen tottu siihen, jos vaikka tsitas katsomon etuosassa, snadisti väijyyn, ku kundit stroolas ”kliffana tsoukkina” takarivillä, et hiffas lyftaa omat bläägät lattiasta, et säily klabbit kuivina.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
