Dallaan Duunipajankatua pitkin
funtsaten sköneä kohti.
Tyly nykyisyys on haastavaa
daijua kiihkeästi raastavaa.
En ole kadonnut mihinkään.
En ole pudonnut mistään.
En studaa panna hanttiin.
Elän styrkasti, olen omillani.
Stondaan kivisellä kaijalla.
Stikkaan jigimetskini sköneen.
Kelaan, stoppaan, vispaan.
Fisu puraisee suloista silikonia.
Porkkana ei kolise Kuliksen sillalla.
Sporat eivät skujaa Hämiksellä.
Stadin duunarit ovat lakossa.
Flaidaavat tulevaisuudestaan.
Fisun pyrstö hakkaa, jäi nalkkiin.
Vinssaan abboran kaijalle.
Kävi kuten aamutelkkarissa.
Se uskoi tsiigaamaansa, meni halpaan.
Syksy on taas saapunut Stadiin.
Frysis tunkee poplarin alle.
Abbora jengiytyy rantsuun ja syö.
Ruska valuu pohjoisesta etelään.
Stadin sarvipäiden yksityistämisrykimä
on taas kiivaimmillaan.
Teksti ja kuva : Matti Laitinen
eläkeruuna ja omaishoitaja
16.9.2021
