Stadi on hyvin pärjäävä, mutta tyly kuntakonserni. Se on tuottanut vuosi toisensa jälkeen 400 miljoonaa euroa voittoa. Fyrkkaa on siis styrkasti jemmassa. Stadilla olisi varaa piffata stadilaisille jopa maksuton julkinen trafiikki. Mutta nämä saatanan päättäjät haluavat yhtiöittää, ulkoistaa ja yksityistää kaikki julkiset palvelut mukaan lukien julkisen liikenteen. Miksi bisnes skuffaa skeidaisen keskisormensa kaikkialle, mistä on haalittavissa hilloa? Stadin dösät on jo ulkoistettu Savon Linjalle, Nobinalle, Pohjolan Liikenteelle ja Helsingin Bussiliikenteelle. Keula on sininen ja kyljissä on mainostarroja. Kankku on lokin paskan värinen.
Alueellinen itsehallinto tarkoittaa sitä, että me stadilaiset päätämme itse meitä koskevista asioista. Samat torttuperseet tsittaavat suurfirmojen johtokunnissa ja Stadin päättävissä elimissä. Kuntalain mukaan: ”Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa… Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan”.
Paskimmillaan HKL:n yhtiöittäminen ja silpominen meinaa sitä, ettei se voi itse osallistua sporaliikenteen skabauttamiseen. Uuden konsernin arvokkaimpia fläsiä blisataan yksityissektorille. Verofyrkilla bygattu raitioverkko kalustoineen siirretään bisneksen käyttöön. Kuinka vituralle menikään Suomen sähkönjakelun ja sähköverkon myyminen Carunalle? Siitä bungattiin suolainen hinta! Sivari-Pekan sorit eivät riitä ainakaan minulle.
Olin nuorena kundina 1970-luvulla kolme kertaa kesäduunissa Koskelan hallissa huoltamassa sporia. Duuneihin sisältyi mm. skurun levy- ja kiskojarrujen testausta, jarruhiekan lisäämistä, dörtsien, ohjauslaitteiden, virroittimen ja kompuran tsekkaamista, kontaktorien vaihtoa, telien kunnon tarkastamista ja niiden osien rasvausta sekä matkustamon kondiksen tarkkailua. Nivelsporat olivat tuolloin hyvin moderneja tyristoriohjattuja skuruja. Ratti- ja uusikariaa sekä Valmetin sporat kuuluivat luotettavaan kantakalustoon. Meille tarjoutui myös mahdollisuus skujata sporalla Koskelan varikkoalueella. HKL:n sinihaalariset duunarit klaarasivat erinomaisesti hommansa. Kuinka HKL:n duunareille käy tulevaisuudessa?
Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 13.9.2021 Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen yhtiöittämisen. Kuskien epäluottamus suunnitelmaa kohtaan on suuri. He vaativat asiasta puolueetonta selvitystä 16.9.2021 järjestettävän lakon uhalla.
Minusta spora- ja metroliikennettä on kehitettävä julkisena palveluna ja kunnallisen liikelaitoksen toimesta. Minä vastustan jyrkästi Valkan kundina HKL:n yhtiöittämistä ja pilkkomista!
Matti Laitinen
koko ikänsä Stadissa bunkannut eläkeruuna
…………………………………………………………………………………
PAAVALINKIRKON KASI (osa 2.) jatkuu
Spora ohitti Ebeneserin lastentarhan.
Joku kirkaisi täysiä
– PERKELE –
kuullessaan ääniharhan.
Vaunun etu- ja takasilta olivat fulsana
kuuroja, yksityisyyttään rakastavia kansalaisia.
Leffateatterit – Casino ja Kruunu – olivat kupsahtaneet kauan sitten.
Illalla kivitalojen fönareissa syttyivät stadin parrasvalot.
Kotiharjun bastun kiukaan uunissa
eldasivat iloisesti ikuiset koivuhalot.
Varpajaisissa napattiin kossua ja bisseä,
täytettiin hapan silakka suussa
yhdessä ylpeydellä kärsimysten maljaa.
Hesari tarjosi tiheästi kapakoita
Kallion Kaivotorppaa, Sankaria, Bud´sia, Tenkkaa,
Marionettia ja Roskapankkia
sekä turmiolta pelastavaa Jeesuksen sanomaa.
Kesäterasseilla huurteinen venttasi kurlaajaansa.
Darra muuttui jurriksi,
tulosvaroitus vapaudeksi.
Vitutus hölläsi väliaikaisesti
kuupassa tiukkaa tatsiaan.
Valkassa ja Kalliossa urosduunari
on kuin kuoleman kuunari,
kun se lossataan eläköitymisen satamaan huilaamaan,
se ei enää pitkään kelaa,
vaan pian romuna delaa.
Kapitalismi ei helli katujensa kakaroita.
Sen sosiaalinen lempeys ja rakkaus
on kuin snögeen säilötty piskinpaska
talvella kovaa, keväällä kengän alle sopivan löysää.
Franzenia tarkkaili ja tilastoi
kahden ison tiilibyggan välistä
härmäläistä kartsan elämää.
Handellin edestä kytät korjasivat
jonkun onnettoman talteen.
Liian monet elävät maailmassa
yksin kuin spyttikseen ja spiidikseen
haaksirikkoutuneet kaarnabotskit.
Heidän ihmisarvonsa ja ihmissuhteensa
eivät rundaa samalla innolla ja sankaruudella
kuin viriili vesimylly kevätpurossa.
Skuru kiihdytti vauhtiaan.
Ilmajohdin hinkkasi kevyesti virroittimen hiiliharjaa.
70-luvulla kasin perusmalli oli Rattikariaa.
Tsiigasin kelloa,
joku tööttipää soitti onnessaan puussa muoviselloa.
Svettis valui selkäruotoani pitkin.
Näin unta ja terassilla olutta litkin.
Kesä oli vihdoinkin tullut.
Vihreäkeltainen giljotiini ohitti Flemarin kulman ja Alepan.
Rauta imuroi itsensä maisemaan.
Se puski Ympäristökeskuksen, Työviksen ja Sörkan bisletin välistä Urtsille.
Kävimme hilseinä 60-luvulla Urtsilla
Jusseron Masa ja Lehtosen Köpi
opettivat meitä brotaamaan.
Ojalan Teukka oli pokena Olympiagrillissä.
Ristivyön aika ja saavutettu maine maatui,
Köpi ja Teukka brenkkuun kaatui.
Hesarin varrelle istutettiin 90-luvulla
yli sata lehtipuuta.
Neuvostoliitossa valta vaihtui
ja sosialismi kuihtui.
Venäjälle saapui raaka markkinatalous.
Ihmismielestä höylääntyi solidaarisuus ja jalous.
Pyrkyrit ja roistot varastivat kaiken sen,
mikä oli ennen omaisuutta jokaisen.
Skuru skujasi ylväänä kuin teräshirvi keskellä Hesaria.
Grynderien ahneudesta tahmeat,
hipelöijän handut
ovat pysyneet erossa Josafatin bärtsistä.
Palon Taukka on saanut pystin ja oman puiston.
Teksti ja kuvat:Matti Laitinen
Stadissa v. 2001
(julkaistu kokonaisuudessaan v. 2010 runokokoelmassa Vallila)
Paavalinkirkon kasi -runo jatkuu…