Kullervo on Kalevalan kaltoin kohdeltu, kovan onnen skidi. Miks joillain menee kaikki pieleen? Kullervollakin oli kaikki mahikset hyvään laiffiin. Se oli snygi kultatukkainen skidi, jolla oli oli miehen voimat beibistä alkaen. Himassa kliffa mutsi ja faija, mutt niillä paskamainen naapuri: Untamolan Untamoinen.
Kullervo 31 runo
Kasvatti mude kanoja, sbulin määrän joutsenia,
kanat orrelle asetti, jeesas joutsenet joelle.
Nappas kotka kynsihinsä, haukka lintuset hajotti.
Sirotteli sinne tänne. Eka tippu ryssänmaalle,
toka tippu Karjalahan, stikkas kolmannen himahan.
Ekast kasvo laukkuryssä, tokast Karjalan Kalervo,
kolmannesta Untamoinen, faijan suureksi suruksi
mieliharmiksi mudensa.
Laski verkot Untamoinen, Kalervon kalavesille
fisumestoille hyville. Kalervo verkot vidjas,
päivän safkat vei himaansa . Siitä synty nokkapokka,
pitkä kauna karbaaseille, Jatkuvasti riitelivät
naapurukset toisillensa. Kyräilivät, kyttäsivät,
toinen toistansa vihasi.
Kale kylvi kerran kaurat , Untamon talon lähelle.
Sbuli pässi Untamoisen, skruudas tyhjäks kaurapellon.
Nyt Kalervon hurja hurtta, tappo pässin Untamolta.
Sbuli flaidis siitä synty. Silloin Untamo uhosi:
”Pistän päiviltä Kalervon, koko heimon hengettömäks.”
Keräs jengin kokohon, aseinensa tappeluhun.
Himassa Kalervon muija, fönsterissään tsiigaeli,
Funtsas siinä tsiigatessa: ”Mikä mahtaa noin savuta,
mikä kumma musta pilvi, tuolla peltojen perällä,
Untamolan haussin luona?”
Karsee flaidishan se siellä! Kohta kundit Untamolan
lahtasi Kalervon jengin. Brennas haussin maan tasalle,
tuhkat pitskulle levitti
Kaappasvat Kalervon muijan, paksuna olevan vaimon,
Untamolaan steedaajaksi, orjaksensa onnettoman.
Pian synty pikku boitsu, mutsille murehtivalle.
Minkä pistäisi nimeksi? Mutsi tahto Kullervoksi,
Untamo Sotijaloksi.
Pikku gosse rievuissansa, pantiin kehtoon goisaamahan.
Goisas siinä kolme yötä, sparkkas kehtonsa mäsäksi,
repi riepunsa risaksi. Sitä diggas Untamoinen.
Skloddista saan styrkan orjan. Vahvarunkoisen apurin.
Kasvo kundi kolme kuuta, boitsu polvenkorkuisena
tahto vieläkin sbulimmaks. Halus kostaa faijan murhat,
maksaa mutsin kärsimykset.
Jotain aanas Untamoinen, skagas kostoo Kullervoisen
Päätti päästä Kullervosta, tunki skloddin tynnyrihin,
tyntsin stikkasi skönehen.
Meni tsiigaa viikon päästä, oisko päässy jo pojasta.
Skloddi tsittas foogun päällä, hieno metski handussansa
metskaamassa abboreita.
Äijä stondas monttu auki, sit se käski kaiffarinsa
keräämään kasaan veduja, koivuklapeja ja kuusta,
tervaksiakin sytyiksi. Kokkoon saatiin hurja eldis
sinne stikkasvat ipanan, Eldas päivän, vielä toisen
eldas vielä kolmannenki
Sitt taas käytiin tsiigamassa, oisko kakru jo delannu ?
Ei vaan kärtsänny kakara, tsittas siellä hiilloksella
käsin hiiliä kohensi, karvankaan käryämättä
palamattakaan pahasti.
Kaulakiikkua kokeili, pisti tammeen hengaamahan.
Näinkö lähtis nirri siltä? Venttasivat kolme yötä,
saman verran päiviäkin, Pistii orjan tsiigaamahan,
tammen alle kurkkaamahan, jos ois poika jo delannu?
Renki luudas kertomahan, Ei oo Kullervo kolannu,
Siell se stondas, kaiverteli, tammen pintaan skeglullansa
sotilaita miekkoinensa, keihäät handuissa monilla.
Ei se saanu Untamoinen, Kullervoa surmatuksi,
tapetuksi taaperoa. Otti orvon orjaksensa.
Orjaraukkaa näin opasti : ”Orjana voit budjaa meillä,
jos et räyhäämään rupea, teet duunis mukisematta,
bungaan liksaakin snadisti. Litsarit saat laiskuudesta.
Kullervo venyi vähäsen, pituutta sai vaaksan verran.
Pantiin tsiidaa pikkulasta. Neuvo Untamo snadisti:
”Tsiidaa beibiä snygisti, tvettaa sen likaset kledjut,
syötä friidu, syö sinäkin.”
Pari päivää kyttäs lasta, katkas handun, öögan kaivoi,
viimein taudilla tapatti. Vaipat stikkasi jokehen
brennas puisen pikku bunkan. Silloin Untamo totesi:
”Ei oo siitä lapsenpiiaks!”
Kasken kaatoon pantiin poika. Kirves teetettiin sepällä
kirveen handuhun sopivan, Kullervo Kalervon skloddi
tahkos itse kirvehensä, illan vartta valmisteli.
Kirveshommihin katosI, kasken kaatoon Untamolle.
Iski kerran kirvehellä, täysipitkän kuusen katkas,
kaato vielä muutamia. Sai siit duunist tarpeeksensa
Tsittas kannolle mutisten: Tehköön Hiisi loppuduunit,
loput Lempo kaatakohon. Noitu mestan sellaseksi,
ettei kasvaisi ikinä, eikä saataisi satoa!
Hogas Untamo mokansa, funtsailee mitä tekisi:
”Onnaiskohan aitaduunit, ?”
Kullervo, Kalervon boitsu, pantiin aitaa duunaamahan.
Duunas aidan umpinaisen, veräjättömän rakensi,
korkeimmista kuusipuista. parhaimmista skutsin puista.
Pisimmistä pihlajista, kiskoi vitsakset välille.
Holea ei siihen tehny. Tyytyväisenä totesi:
”Sill saa olla linnun siivet, joka tahtois tonne päästä,
aitaukseeni sisälle.
Hiffas aidan Untamoinen. Hogas heti aukottomaks,
umpinaiseks, reiättömäks, korkeuksiin nousevaksi,
ylettyvän pilviin asti. Ei missään sisäänmenoa,
veräjänkin kun unohti.
Ei oo aidanduunaajaksi! ”Onnistuisko puimalassa?”
Laitto puimahan rukiita. Ei se varstata osannu,
rukiin puintia tajunnu. Meni läskiks puimareissu,
akanoiks ja ruumeniksi
Untamo nyt vihdoin viimein, päätti päästä Kullervosta:
Mietti veiskö ryssänmaalle, taikka Karjalan sepälle?
”Blisaan Immulle avuksi, pajan palkeen painajaksi?”
Mitä seppä bungas siitä, mitä makso Untamolle?
Roipetta sai kaikenlaista: Kuokkia ja viikatteita,
koukkuja ja kattiloita, surkeasta duunarista,
orjasta avuttomasta.
Rantsu
