Yks mun elämän diivoista momentumeista oli, ku mä hakkasin minimin, ja mut kruunattiin konelatojaks. Sorry vaan käsilatojat ja painajat, mut konelatoja on ku fisuista lohi, pedoista leijona, tai skrivaajista Mark Twain.
Ku mä ekaa kertaa tsiikasin tätä Usarin latomon jenggiä, niin mä varmaan funtsin, et mitä nää konelatojakundit oikein on, ku niillä melkein joka jäbällä oli valkoset paidat ja skrakat, duunikuteina. Oliks ne jotain puolpomoja vai mitä. No, sit myöhemmin mä kyl hiffasin ton pointin. Ku, varsinkin iltahugissa, niistä useimmat ponkas safiksella raflaan ottaa parit kolmet snadit. Silloinhan ei päässy raflaan ilman skragaa ja pikkutakkii. Näitä rotsejahan roikku, pari kolme pukuhuoneessa, ihan yleistä raflakäyttöö venaamassa.
Lönkan ja Mantskun kulmassa oli kapakka nimeltä Wien. Ja se oli usarilaisten kantamesta. Muistan vieläki, ku yks Esko, sai sinne porttarin, niin se snadissa fyllassa usein spiidas, et Viin on aina Viin, vaik on ovi kiin.
Käsilatojista buleja persoonii, Usarin latomossa, oli ainaski yks Pikku-Pena, akaton kundi ihan viiskymppiseks. Sit kerran Usariin tuli tsuppariks, yks snadisti sitä nuorempi donna. Sitä startattiin kutsuu Fabiolaks, ku joku Belgian kunkku meni giftikseen sen nimisen böönan kera. Me kundit, kyl snadisti varotettiin tätä Penaa, et ku tällä kundilla, oli oma kaksio Sepänkartsalla ja fyrkkaa, ettei tää Mata Hari vaan kusettais sitä. Mut ihan kliffasti siinä sit kumminki kävi ja nää oli kimpassa ihan tän Penan elon finaaliin asti. Just niin, ku Grimmin veljesten stooreissaki.
Niin sit vielä, tällä Pikku-Penalla oli stydit mielipiteet ihan mistä vaan. Kerranki se tais pamlaa, et kundit hei, toi 100 metrin skaba on vetin herkkä laji, et jos startissa myöhästyy vak pari kolme sekkaa, niin on fitin vaikee ottaa sitä matkalla kiinni.
Sit yks Tsöba. Se kiskas joka päivä flindan Porvoon Lankkuu. Ja sen mielistyke oli tää Reiska Taipaleen tango, et sä kuulut päivään jokaseen, sä kuulut aamuun ja iltaan, oot ensimmäinen aatoksissain ja miete myös viimeinen. No, täät tietty tälle vinkulle.
Latomossa staijas kans yks faija ja sen kundi. Kumpiki konelatojii. Tää faija oli fyrkkajäbä. Ku sit taas tää sen kundi, veti nonarina tota brenkkuu, sen mitä se pysty kafruilta fyrkkaa pummaan. Ku sen faijan etunimi oli Aarne, niin sitä kutsuttiin Laine A. ja sen kundii sit tietty Laine PA. Nää sukunimet on fiktioo.
Jaakko Koroma