Toi kevät oli nasta siissoni, ku se tsöras spiidillä Tölikkään. Ja sit, ku toi Runskin skrinnauskentsuki, starttas sulaan, niin nää vodat, tää kevät, skuffas Sammongartsaa pitkin kohti Mekluu. Me skäfät kundit, duunattiin brenkkuflindojen korkeista botskeja ja nää snadit botskit, sit skabas keskenään, ku ne skiglas alas, tätä gartsan vodaspoorii. Toi Winettoflindan korkki, ku se oli punanen, se oli sit tietty, Ferrari.
Kevätlautturit Väiskillä, foto: vaiskinjengi.tripod.com
Väiskin kentsun snögevallit, ku veti mollikkaa ja ne starttas kans, ihan öögissä, sulaan vodaks, niin tää voda, ku jäi sit staijjaan, tän jään päälle, duunas, et tää kentsu oliski ollu, ku joku feikkisköne. Me kundit roudattiin, sit fudiskatsomon fedupenkit lautoiks ja skuffattiin niillä, pitkin kentsuu. No, sit välillä snadisti bludattiin. Mutsi, ei kyl bulisti kaihonnu, tätä dorgaa juitsuu.
Sit tuli toi Walpuri. Faija, anto duunaa tennarit klabbeihin ja meitsi sai stikkaa bulit kalsaritki veks. Sai roudaa fillarin klitsusta ja elo starttas, taas maistuun auvolta. Tuli fiilis, et jengiki alko herään talvikoisista ja jänäs, jo skäfästi skriinaakki.
Jaakko Koroma