Kaikki kissat jotka meitsi tsennaa, on ollu psykopaatteja. Aikanaan meidän landellaki yks tän läheisen landetalon vanha takkunen kolli roudas sen raatelemat Micky Moussit, meidän mökin rappusille. Ei se niitä konsa skruudannu. Braisas päästää ne niinku haneen ja sit kuiteski bulilla loikalla perään taas kiduttaan. Funtsiiks nää katit, et toi paiskittu pihvi ois niinku sit joteski mureempaa. Monta kertaa meitsi joutuki duunaan tota eutanaasiaa näille uhreille.
Minnaan, et joskus kaheksankytä luvulla yks mun kafru Reiska, slumppas Pitskusta yhestä vanhasta 40-luvulla bygatusta kerrostalosta luukun, rupisen kolmion. Seinät oli ku pommituksen jälkeen Aleppossa. Mut, ei ollu luukku siks tyyriskään tälle puuhapetelle.
Sit vaan spakkelii seiniin, kylppäri ja köökki kans kokonaan uusiks. Vähitellen starttas tää jättiduuni tuleen finaaliin. Mööpelit ineen Hakosen flyttausfirman roudaamana. Onni oli nyya hima ja sees harmonia kovan puurtamisen jälkeen.
Tällä fämilillä oli buli leikattu kolli. Sen intohimo oli aina ollu väijyy fogeleita fönarin takaa. Sen häijyt öögat räpsy, ku se tuijottamalla jaagas näitä varpusii ja tinttejä. Sen lutkusta kuulu ihme kurlausta, ku sen tappajahormoonit jylläs sen pollassa. Tässä tän Reiskan kolmiossa oli kans söde, snadi partsku. Tää yliplösö peto yleensäki viihty hyvin tällä partskulla.
Reiska oli vetäny kaikki tän kämpän seinät hohtavan vitivalkosiks. Se oli funtsinu ku nää fönarit silloin nelkytluvun finaalissa duunattiin aika snadeiks kait ton lämmön spaaraamisen takii, et valkonen hima oiski sit ees snadisti valosampi. Sit tietysti yks fitin pyhäaamu, tää kissapeto sai partskulla siepattuu yhen pulun. Paisko sitä ja raateli julmasti. Hurme virtas ku buurisodassa.
No sit tää sarjamurhaaja toi tän raadellun, puoliks delanneen fogelin ineen. Roudas sen niitten makkariin ja pääsi siellä tää paloma blankka joteski siltä rimpuileen irti. Uhriressu paniikissa haneen ja tietysti päin snögevalkosia seiniä. Reiska ja vaiffi jaagaan tipua kiinni. Eiku olkkarissa sama meininki. Sieltä keittiöön. Lopulta puluressu flygas avoimesta partsindörtsistä ulos vapauteen, mut tää näky siellä niitten himassa oli musertava. Kaikki seinät ku abstrakti taideteos, veriroiskeita täynnä.
On joku fitti hoku, et kisulla ois mukamas kaheksan laiffii, meitsi ainaski funtsii, et ei tälle kollille varmalla enää tän juitsun jälkeen parii enempää jääny jemmaan. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma