Jyhkeä portti josta ei mennä yli, eikä ali, eikä läpi. Flemari 17. Nykyään se on aina bosessa, mutta 50-luvulla se avattiin aamuisin ja duunattiin boseen iltaisin. Päivisin siitä peruutti kuormurit pihalle, tuoden safkaa mm. Elannon maitokauppaan ja siirtomaatavarakauppaan. Pihalla me skloddit ventattiin ”muruautoa”, ku Elannon leipomon fiude oli tyhjentäny pullalodjut myymälään, ni me noukittiin herkullisia muruja (mm. mantelin lastuja) lodjujen pohjalta…kuski piti röökitauon ja anto meidän ”herkutella”. Sellasii muistoja tää porttari herätti 
Teksti ja kuva: Ensio Petrell