”Siihen oli traisattu kaikkia vanhoja botuja, krääsäveduja ja muita helvetin risuja”, kuvaillaan kokon sytyttämistä Arvo Turtiaisen slangirunossa vuodelta 1962.
Stadilainen krääsävedunotksi, foto: Lasse Liemola
Skönen ja sisäjärvien rantsuilla, ku oltiin skidejä, stikattiin notskiin aina gamla botski tai jotain muuta kamaa, mut nykyään siit sais heti penalttii ja blitikan maksettavaks. Nykyään ei saa brennata ku puhdasta ja kuivaa veduu tai papruu – jos sitäkää…
Mut onks mitään järkee brennaa vuoden buleinta notskii juhannusiltana ja -yönä, ku sillo on joka tapauksessa kaikkein valosinta? Selitys tulee hissasta: aikoinaan notskeja brennattiin vaa juhannuksena, koska se liitty yleiseurooppalaiseen laiffi- ja bailaus-stailiin. Tuli symboloi uuden laiffin syntymistä ja hedelmällisyyttä eli se stemmaa kans kesään…
Jussina dokaaminen ei oo nyya style. Meidän esi-faijat jo usko notskin flekkiksen stikkaavan dorkia feeliksiä veks, jota dokaaminen ja örveltäminen tietysti jeesas??!!
Taustainfot: Roosa Murto / HS