Pakanabailut.
Mä horjuin viime lördiksenä taas Hagiksen tortsalle, tsögaa tsittaisko siäl ketää tuttuu heeboo. Tsufekudjul tsittas Hissa-Heka, joka on leedi hissamaikka. ”No mitä Heka on kekannu viimeaikoina?” Mä stikkasin samalla ku traisasin hanurin pallille. ”Tere Bulli! Eipä ihmeit. Toi noi, ilmoi pitelee.” Stikkas Heka. Hekalla on semmone tapa et se stikkaa joka lausees ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa. Heka murjoi sokrupossuu lärvinsä bulimpaan holeen ja kulautti krybarin tsufee messiin. ”Se on kohta jussin dokubailut.” Mä heitin aasinbryggaa kehiin. ”Onks sul jotain gamlaa faktaa jussista?” Mä härnäsin Hekaa skiiaa jotain faktaa, ku Heka on dallaava hissakniiga. ”Joo, toi noi tiesit sä, et jussi on alkujaan pakanallinen kesäpäivänseisauksen ja yöttömän yön juhla. Ku aurinko ei sukella koko yönä jemmaan. Jussii vietettii toi noi, pakana-aikoina Ukon juhlana, sadon ja hedelmällisyyden turvaamiseks. Karjalaiset toi noi, kyl pajatti Ukon juhlast vielä 1800-luvulla.” Valisti Heka.
Juhannus, piirrros: OlliBull
Mä imutin kulauksen mokkaa ja jatkoin uteluu. ”Eiks sillon ennen duunattu jussina jotai taikoiki?” Mä stikkasin, niinku en ois tienny. ”No joo toi noi, jussina tehtii vanhoina aikoina taikoi, joil haluttii varmistaa leivän saanti ja naimaonni. Ennen jussiin kuulu aina myös suursiivous. Rappujen, ovien ja akkunoiden vieriin laitettii koivui koristeiks. Nii ja toi noi, koivunoksist tehtii tuoreet saunavastat.” Heka tilitti totisena. ”Hei Heka, kaikkihan noi jutut tsennaa. Onks sul mitää semmost faktaa, mist jengil ei oo tietoo?” Mä koitin likistää Hekalta lisää tarinaa.
”No toi noi, tiesit sä et vuoden pisimpii päivii jussiviikol on sanottu pesäpäiviks, ku aurinko lymyili sillon ”pesässä” ja sen päivänkierto käy korkeimmillaan, niinku maailmanpuun oksalla. Aurinko viipyy pesäs joitain päivii, kunnes sen liikerata alkaa taas laskee ja päivät lyhenee. Sillon toi noi, auringon kosminen kierto vaihtaa suuntaa, mikä koettiin taianomaseks ajaksi, jolloin pelättii, et pahat henget kömpii piiloist esiin ja köpöttelee vapaana. Jussinpäivä toi noi, oli parast aikaa ennustaa tulevaisuutta. Sillon tutkailtii kelei, satovuotta naima- ja karjaonnee.” Esitelmöi Heka jo ihan asiaa.
”Onks tää shiivan dokaamine, hukkumine sepalukset auki ja borstaamine ihan nyyaa tapakulttuurii?” Mä tivasin vielä. ”No toi noi, meluamine ja viinan juominen on kuulunu kauan jussin viettoon. Juopottelun on uskottu tuovan onnee ja karkottavan pahoi henkii. Jonku tarinan mukaa, mitä hurjemmin jussina juopoteltii, sitä parempi oli sato. Pahoi henkii on karkotettu polttamal isoi kokkoi. Toi noi, aluks kokkoi poltettii Karjalassa, mistä tapa levis 1900-luvun aikana muualle Suomeen.” Jatko Heka seminaarii.
Heka oli päässy mielipuuhaansa, valistamaa tyhmenpää ja seminaari jatku. ”Toi noi, Jussii vietettii aluks vuoden pisimpänä päivänä, mut sit Katolinen kirkko vaihto jussin 400-luvun alussa kesäkuun 24. päivään ja nimes sen Johannes Kastajan synttäriks. Juhannus on Johannes-nimen vanha muoto. Kirkko halus antaa uuden, kirkon näkösen merkityksen vanhalle pakanauskon keskikesän juhlalle.” Heka piti breikin jonka aikana se murjo loput skämlärist klyyvarin alla olevaan aukkoon. Mä käytin tilannetta hyväks. ”Kiitti Heka valistuksest. Mä tiesin et sult tulee sellast stoorii, mist mä en oo kuullu. Täytyy lähtee hamnaa jussitarvikkeit pakanabailuihi.” Mä moikkasin Hekan ja lähdin horjuu kohti tuubin tunnelii.
Näil sitä mennää taas, funtsaa nakuklabbi Valkan kundi.
OlliBull