Kun mä olin skidi joulut oli jouluja, snögee oli aina ja kaiffareita joiden kanssa leikittiin lumisotaa tai laskettiin mäkee tai vaan mentiin skrinnaamaan.
Jouluaattona meille tuli paljon sukua, siis tois paljon mut sijaa oli kun Josefilla ja Marialla tallissa, mesta jokaiselle. Safkaa notku pöytä, ihan kaikkee mitä voi kuvitella. Ei meillä fyrkkaa ollut fikassa, eikä oltu peritty Ameeriikan setiä eikä tätejä. Jostain meijän Mutsi vaan loihti sen joulun aina, pukki tuli aina ja lahjojen määrästä kertoo varmaan se että me skidit tallottiin avattujen lahjojen paperi kääreitä kylpyammeessa kasaan, silleen kun etelässä poljetaan rypäleistä viiniä. Meijän mutsi hiffas aina mitä me toivotaan ja se me saatiin. Meillä joulut oli hulinaa ja täynnä lämpöä.
Käytiin kerran helssaamassa mutsin mutsii, mä istuin fiuden takapenkillä ja kysyin saako siellä pullaa, kakkua tai karkkia. Mutsi sano että on se ainakin ennen antanut jotain, kurvattiin sitten Malmin hautuumaalle ja voitte kuvitella että kaikilla muilla paitsi mulla oli hauskaa.
Kynttilät vietiin haudoille ja pähkinät oraville, jouluna. Olis kliffaa jos vielä joskus vois olla sellanen joulu, kun skidinä.
Tiina Tarvainen