Taas tuli vedettyy, kolme neljä timmaa, tota zetaa. On lykkyy, et himan mööpelit ei oo liian fyyrkanttisii, ku kundi hoippuu, bolla hämärän rajamailla, ku treenaa tsögaa linjaa tonne köökkiin. Onneks tosta ittensä väkisinmakaamisesta, ei pamahda dumista, ku kummiski aina treenaa viipyy bunkassa, vaik toi koisi karttaaki meitsii. Pari timmaa sit menee, ku funtsii kaikkee skeidaa, ennenku ponkasee bunkasta arkeen.
Nytki taas skäfästi funtsin, et miten snadeista juitsuista, tää munki elo on bygattu. Mutsi pamlas, et ku mä vetäsin ekat hapet, mun keuhkoihin Kätiksellä, Eirassa, ja ku mun ja mutsin, piti päästä veke himaan, niin nää mun nyyat, snadit keuhkot, sai jonkun ihme ebolan ja mä meinasin delaa. Ja ku vielä silloin staijas, toi flaidis Slobon kera, niin niillä ei ollu mitään troppii Kätiksellä, mulle dilkkaa.
No, sit oli lykkyy, et tää mun täti Somerolta, pysty handlaan jotain sulffaa tai jotain, ku se oli hammaslekuri ja sen frendi apteekkari.
Sit tää stoori, funtskaa nyt, et ku toi 75 kiloo, starttas sleppaan yli mun handuista, ku mä lyftasin puntteja Hietsussa ja ku se yks outo kundi, sit hyökkäs jelppi meitsii, sen stongan kera, ja sit ku startattiin kaveeraan kaikkee tän tyypin kera. Sit finaalissahan, tää kundi hommas mut Usariin oppiin ja toi skole Somerolla, oli förpii Tölikän kundilta.
Sit se, ku häippästiin Patun kera, Elitestä Hämikselle joraan ja et meitsi jänäs pokkaa, mun tulevalle vaiffille. Ja vaik mä döfasinki snadisti ginitonikille, niin se salli kuiteski, mut saatille.
Nää mun sydänkäpysetki, mun friidun skloddit, Lotta ja Ida, tsennaa, et miten snadista oli kiinni, et niittenki elo, nyt sit lähti skulaan. Funtsikaa nyt. Jos oiski, tää vaiffin ja mun lovestoori, tsörannukki sillai feelusti, et mä osin saanukki pakit Hämiksellä, niin eihän näitä typyjä, ees ois.
On kyl nyt iisii hokaa, et tää koko elo, täällä Telluksella, onki sit yhtä tun bulii kaaosta ja sattumaa. Mä en oo hiffannu, kyl mitään suhteellisuusteoriaa, missään mun elon kurveissa. Pamlaa tää Ainstaini, sit mitä vaan. Ja mä ainaski on saletti, et mitään roudmappia, ei mun elon tiellä, oo olemassakaan.
Duunataan tääki stoori, taas tonne koisivajeen piikkiin.
Jaakko Koroma
