Ihan sokee hieroja

Horjuin taas yhtenä aamuna Hagiksen tortsalle dokaamaa aamuborkat. Jo kaukaa hiffasin tutun hahmon tsittaamassa tsufekojulla. Se oli Rinta-Reiskan hahmo. Reiskalla on selkä niinku Volkkarin konepelti ja rinta ku Tiikeri-Leylandin keula. Reiska on gamla bodari, joka treenaa vieläki, vaikka ikää on jo jotain seiskakybä. Reiska otti osaa moneen bodikisaan nuorempana, mutt’ei koskaan finnannu mitää mitskui, ku se oli aina litskisti rasvanen, vaikka massat ois riittäny ekapallille. Reiskan tsennaa kyl salilla, vaik ei äijää näkyiskää. Ei sunkaan döfiksest, mut äänestä. Reiskalla ku on sellane staili, et se lyftaa penkkii ja tsungaa samalla jotain tangoo. Kerran se pumppas sadalkuudelkybäl kolmosii ja tsungas: ”tango merellä soi… ja se soi ja se soi…” ja sit sen apinaote lipsahti. Tanko muljahti kämmenien yli just ku se oli lyftaamassa sitä ylös. Snadi jymäys vaan kuulu, ku satakuuskyt kiloo rautaa putos raakana Reiskan tynnyririnnalle. Vaikka matka ei ollu pitkä, ku Reiskan rinta sallii vaan semmosen viidentoist sentin liikkeen, otti se sen verran eetuu, et Reiska piti pari päivää huilia treeneistä. Tavis heebo olis varmaan slyytannu sprägäämisen fäärdisti semmosest stöttiksestä.
Mä bankkasin Reiskaa sen leveelle trapetsille ja heitin: ”No, mitä Reiska?”
Reiska on aina hemmetin hyväntuulinen starbu ja niin se nytkin vetäs koko leegorivin esiin ja moikkas: ”No, kato, kato. Buli-Ollihan se siinä. Mä luulin et hyttynen pisti mua hartiaan.” Se nimitteli aina mua Buli-Olliks, ku se on sen mielestä hyvä gägi. Mä hain mokan ja possun ja tsittasin Reiskan pöytään. ”No ootsä kondiksessa?” Mä kysyin. ”Jebulis. Mullahan on kato semmonen kondis, et mä en nykyään väsy ollenkaan. Mä vedän timman treenin ja sit mä vaa kyllästyn ja on pakko lähtee vekka salilta. Bonjaatsä?” Valehteli Reiska kliffasti. ”Mä olin eilen hierojalla, ku niskat tuppaa menee jumiin.” Mä valutin mokkaa nenän alle ja kysyin sitten. ”Missä sä käyt möyhentäjällä?” Reiska tunki possunjämät lärviinsä ja alko bamlaa. ” Mä oon jo vuosia käyny Iiriksessä. Ne on tosi ammattireiskoja, ku ne tsiigaa handuilla, eikä öögilla.
Ne on kato sokeita, tai öögavammasii.” Reiska heilautti olkapäätään, joka oli buli ku kloddin pää. Sit se jatko skiiaamist. ”Joskus vuosii sitte, mä kävin ekakertaa tos Puniksessa, yhellä sokeella hierojalla. Ku mä rupesin riisuu skjordaa vekka, ni mä hiffasin sen starbun seinällä semmosen huoneentaulun. Siinä bluggas: Olen täysin sokea hieroja, jos näen vähääkään, saat rahat takaisin. Mä olin aika äimänä ja se starbu varmaan hiffas, et mä bluggasin sen tekstin. Se sano mulle: ”Taisit lukea sen huoneentaulun?” No, pakko mun oli myöntää, et näin on. Sit se jatko. ”Voin vakuuttaa sulle, että et saa rahojasi takasin”. Sen starbun öögat oli kato jääny ulkomaille kriguhommissa, jossain Karhumäen flaidiksissa Karjalan kannaksella. Se oli ollu Ässä-rykmentin jehuja. Se oli hemmetin hyvä hieroja. Mä kävin sillä niin kauan, ku se dyykkas galsaan skrubuun.”
Me tsitattiin siinä Rinta-Reiskan kanssa varmaan toista tuntii ja bamlattii maailmaa kondiksee. Reiska on kliffa starbu, se bungas munki mokan ja munkin.
Näillä mennää taas, minnaili OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.