Kiffasti goisatun yön jälkeen. Täällä meitsin landehimassa. MTK-säätiön, jotain 2.000 hehtaarin, freessin gutsin keskellä. Nalle Puhin puolen hehtaarin tontilla, starttaa kundin softa herään. Jos ei kundin mielikuvitus täällä, tällai aamusta, lähe lentoon, niin kantsuu duunaan dörtsit poseen ja klikkaa lyysit veks. Matsi on hävitty.
Thänks vaan, jos sun kondis on riittäny blukkaa tähän asti, tätä imelää skeidaa, tälle mun minnauksen startille.
Ainaski jo viiskytluvulla, oli fudisjenggeillä, yks nasta staili matsin päätyttyy. Kumpiki jengi, dallas staijaan kentsun keskiympyrään riviin, omalle kentsun puolelle. Sit jengien kaput, braisas tota Atso Almilaa ja johti, handut tahtia huitoen, noi raikuvat hei-huudot.
Nyt en jaksa minnaa, oliks tää juitsu niin, et ekaks lausu hävinneen jengin kapu, et ”nelinkertanen hei-huuto voittajille”. Sit finnaanneen jengin diriga, et ”kolminkertainen hei, hyville vastustajille. Tää voi nyt tuntuu naiville, mut mestisjengitki, duunas tätä samaa rituaalii, vielä seiskyt luvullaki. Niin ja mun Väiskin Palloki, koko sen lyhkäsen histiksen.
No, muistan vieläki, yhen snadisti nolon keissin, ku joku stadin jengi tai sit se oli maaottelu, matsin älkeen, ryhmitty keskiympyrään ja huikkas nää huudot. Sit, jo kentsulta pois dallaava vierasmaalainen jengi, snadisti hätkähti tätä karjasuu, kääntyki hämillään takas. Sit snadin funtsimisen ja ihmettelyn jälkeen, neki väänsi jonkun huh-hah-hein ja häippäs sit spiidillä, kentsulta suihkuun.
Jaakko Koroma