Horjuin viime fredana tuubist Hagiksen tortsan aamuborkalle tsögaa, jos vaik treffais jonku gamlan frendin. No siäl ei tsitannu ketää tuttuu kundii. Mä slumppasin borkan ja holemunkin ja tsittasin lähimmälle leedille pallille. Siin pöydäs tsittas yks pariskunta ja yks gubbe jonka naama muistutti jotain tuttuu lärvii. Ku mä traisasin mun eväät pöydälle, se pariskunta lyftas ylös ja lähti dallaa hallin siiduun.
A. Einstein, piirros/foto: OlliBull
Mä öpnasin Metro tsaittarin ku mä olin hamnannu Metrost. Samassa ku mä aloin bluggaa tsaittarii öpnas tää tutun näkönen ukkeli suunsa. ”Se on tämä maailmantilanne taas kovin levottoman tuntuinen.” Mä tsuumasin ukkoo saitin yli ja tuumasin välinpitämättömästi. ”Nii, niin kai.” Sit se ukkeli tökötti Metron etusivult jotain ja alko taas bamlaa. ”Se on tämä Venäjän nykytsaari aika arvaamaton henkilö.” Mä vendasin tsaittarin sivun ympäri ja hiffasin et siinä oli Putinin foto ja jotain juttuu Kiovan härdelist, tai jostain…
”Einstein joka oli paitsi kuuluisa, älykäs ja juutalainen, oli myös aikansa tunnetuimpia pasifisteja. Tiesitkö sen?” Froogas äijä. Nyt mä tajusin yhdistää ukkelin yhdennäkösyyden Einsteiniin. Ennen ku kerkisin stikkaa mitää, ukkeli jatko jutusteluu. ”Hän kävi kaksi-kolmikymmentäluvun vaihteessa mielenkiintoisen kirjeenvaihdon psykoanalyysin isän, Sigmund Freudin kanssa.
Tuohon aikaan nämä nerot pohtivat vallankäytön ja väkivallan suhdetta kirjeenvaihdossaan.” Mä dokasin borkkaa ja imutin donitsii samaan holeen. Äijä jatko seminaarii. ” Einstein kysyi kirjeessään Freudilta, onko olemassa mitään keinoa pelastaa ihmiskuntaa sodanuhalta?” Mä tsiigasin hoomoilasena, mut sain kuiteski jotain mutistuu. ”No, mitä Freudi vastas?” Ukko jatko viisauksii. ”Pyrkimys kansainväliseen turvallisuuteen vaatii jokaista kansakuntaa luopumaan tietyssä määrin toimintavapaudestaan ts. omasta suvereeniteetistaan.” Svaaras Einsteinin näkönen.
Mä rupesin minnailee et mikä hitto sen Einsteinin etunimi oli. Mut en saanu mieleen, enkä kehdannu kysyy äijältä. Se olis pitäny mua ihan moukkana. ”Freud vastasi hyvin oivallisesti Einsteinille: – Olette vienyt tuulen purjeestani. Silti tyydyn purjehtimaan vanavedessänne -. Eikö ollutkin oivallinen tunnustus?” Ukkeli froogas multa. ”Joo, varsin oivallisesti sanottu.”Mä svaarasin, vaik en bonjannu yhtää mitä se höpis.
Samassa alko kuuluu kimakka skremman ääni hallin siidust. ”Alpertti! Alpertti, sinä kelvoton! Sielläkö sinä istut? Meidänhän piti tavata ympyrätalon apteekin edessä ja sinä vaan istut kahvilla viettämässä aikaa!” Samassa mä minnasin sen Einsteinin etunimen. Sehän oli sama ku täl ukkelilla. ”Aina kun alan päästä mielenkiintoisesta aiheesta keskusteluun, säntää tuo onneton vaimoihminen keskeyttämään. On kai se nyt mentävä.” Ukko ponnisteli ylös pallilta ja lähti vaappuu vaimoihmiseks tituleeraamaansa jenttaa kohti.
Mä jäin tsittaa kudjulle ja bluggaa Metroo. ”Kaikenlaisii ihme Einsteinei niit onki.” Mä jupisin ittekseni.
Näil sitä mennää, funtsailee nakuklabbi Valkan kundi.
OlliBull / Olli Anikari
Julkaistu Puolikaupunkia lehdessä nro 8.