Horjuin viime lördiksenä tuubist Hagikses ja dallasin tortsan aamuborkalle, tsögaa jos vaik treffais taas jonku frendin. Siel tsittas leedi hissamaikka Hissa-Heka, tunkemas sokrupossuu lärviinsä. Moikattii samalla ku mä traisasin oman tsufen ja possun Hekan pöytään. Ennenku kerkesin kunnolla tsittaa pallille, alko Heka tilittää.
“Toi noi, tiäsiksää muuten, et nyt se toinen suuri kansainvaellus on alkanu?” Mä meinasin vetää munkkipossun henkeen. Oli se sellanen alakoukku heti erän alkuun. “Mikä hemmetin kansainvaellus?” Mä froogasin. “No toinoi, eka suuri kansainvaellusaika oli keskiaikaa edeltäny ajanjakso ku monet kansat kähti liikkeelle asuinsijoiltaa. Manner-Euroopas kansainvaellusaika ajotetaan vuosii 380–470 enne ristusta. Rooman valtakunnan loppuvaiheilt keskiajan alkuu ja Pohjoismais vuosii 400–550 ennen ristusta.” Mä roikotin öögui melkee kuopist ulkona, ihan äimänä. “No, voihan ristus!” Sain sentää stikattuu.
Heka jatko seminaarii. “Kansainvaellusajan alkuna on pidetty manner-Euroopas hunnien hyökkäyst läntee vuonna 375. Sen katsotaa, toi noi, loppunee Länsi-Rooman viimisen keisarin syrjäyttämisee joskus 476.” Heka oli taas ihan omissa sfääreis. Ja seminaari jatku. “Kansainvaellusaikaa on tavattu pitää barbarian, sivistymättömyyde ja sekasorron täyttämänä synkkänä aikakautena. Toi noi, sotasa ja rauhaton kyseinen aikakausi oliki.” Mä imuttelin mokkaa nokan alle, enkä malttanu keskeyttää tätä dallaavaa hissakniigaa.
“Kansainvaellusaikana monet eri kansat lähti liikkeelle tutuilt asuinsijoiltaa ja muutti eri alueiden väestöllisii ja poliittisii olosuhteit.” Mä lysnasin vaa, enkä kyntänny stikkaa mitää daijuu froogist. “Liikehdinnäs oli mukana germaanisii ja slaavien porukoit, sekä turkinsukusii ja iraanisii kielii puhuvii populaatioi.” Mä yritin stikkaa jotain välii, vähän niin ku muodon vuoks. “Älä hemmetis?” Hissatunti jatku.
“Väestöjen liikehdintä ulottu Euraasian aroilt ja Keski- ja Pohjois-Euroopast kohti Rooman sillost valtakuntaa, joka toi noi, ei pystyny enää puolustaa rajoja ja hallittee keskushallintoos.” Nyt Hekaki maltto divaa siivun kofeiinii kitusii. Mut ennen ku se sai kunnolla nielastuu borkkatilkkaa, hissaskole jatku.
“Toinoi, sillon liikehtineet väestömassat ei ollu kooltaan kovin suurii. Ne koostu yleensä pienist, mut iskukykysist sotajoukoist, jotka toisinaa kuljetti naisii ja lapsiiki mukanaa.” Heka haukkas biitin bulkkii ja sain tilaisuuden stikkaa kyssärin. “Mitä sä bamlasit nyyast kansainvaelluksest?” Heka tuijotti mua niin ku mä oisin ollu joku tyhmä liikennemerkki gartsan höörnil.
“Eksää toinoi, seuraa mediaa?!” Hekan ääni lyftas pari oktaavii. Nythän porukkaa tulvii älyttömii määrii Afrikan puolelt Eurooppaan. Se on jo nyt ihan hallittematont liikehdintää. Ja tää eurostoliitto on täysin kykenemätön pysäyttämään näit Isis-porukan nykyhunnei.” Mä dokasin ihan iisin näkösenä borkkaa, mut sain kuiteski stikattuu jotain. “Joo, tottahan mä oon hiffannu ton jutun, mut en mä bonjannu funtsaa sitä noin snygisti. Niinku hissalliselta kantilt.” Oikeesti mä en minnannu tommost ekaa jengindallausta. Mä hinkkasin possun sokrut handuista ja kerkisin stikkaa kyssärin, ennenku Heka ehti vetää happee. “Eiks jengii muutenki ala olla ihan liikaa täl boltsil?” Hekan öögaan stendas jo softimpi pilke. “Toinoi, just nii! Tää koko Tellus imetää pian ihan rusinaks. Ja se on saletti!”
Hekan berberi vaan heilahti ku se lyftas pystyy ja lähti horjuu skurupysäkille. Mä funtsasin, et noi Hekan fiilikset traisaa vaa mörkimmäks, mitä gamlammaks äijä tulee. Bungasin tsufen ja possun ja lähdin horjuu tuubin steissille.
Näil sitä taas mennää, funtsailee nakuklabbi Valkan kundi.
Olli Anikari
Artikkeli on ilmestynyt Puoli Kaupunkia lehdessä nro 16/2015
