Nyt kaihoon noita Hietsun leppeitä kesiä. Jotain kuuskytluvun alkuu. Jengii staijas rantsussa vierivieressä. Skloddit syöksy tsimmaan ja oli kliffa tsiigaa, ku fämilit tsittas filteillä ja skruudas ranskissmörgareita. Mutsit ja faijat kittas tsufee ja skloddit punasta vattulimsaa.
Vaksit kailotti ämyreistä timman välein vodan lämpöö ja et kiellettyy oli skulaa settii, ottaa suulista alkkareilla ja rintsgat yllä. Sit radio ei saanu skulaa liian styrkasti. Noi radiolisenssikundit kans joskus väijy, et nää lysnausluvat ois kondiksessa.
Meitsin softaan ei kyl oikein tsittaa, tää tän vanhan lahon, pytingin tuunaus. Täähän bygga on kait jo 30- tai 40-luvulla duunattu tsufemestaks ja samalla siellä sai hyyryy pukuskobee. Sitä on etelärantsun kundit Eestimaalta väsänny jo lähes vuoden. On duunattu nyya plootukatsi. Roudattu pitskulle hela sisusta. Sit just eilen hiffasin, et sen sokkelii oli fiksattu, et tää museopytinki saatais stondaan suoraan.
Tää hinku, tän mestan spaaraukseen tais födaa tän Töölöklubin starttauksesta. Mut saa kyl julkisesti kivittää, mut jänään kailottaa, et meitsin hertta skulaa kyl yleensäki tän vanhan miljöön spaaraamisen kera. Mut kantsuuks, esimerkiks mukamas vanhan, klesan, aivokuolleen mummonkaan eloo väkisin pitkittää, vaik mummo oiski ollu rakas ja tärkee.
Huawei Jaska