Matkalla Intiassa…pieniä otoksia
23.1.2017 klo 03.15 Dubain lentokenttä
Kuva: J-P Wuorikoski
Maahantulijoita ja lähtijöitä hallissa jonoissa n. 5.000 henkeä – tunnin jonotuksen jälkeen
avataan EU-kansalaisille oma portti ja pääsen Dubaihin.
Klo 04.15 aamukahvilla upean lentokentän kahviloissa.
Klo 04.50 menen taksijonoon vaihtaakseni lentokenttää. Jonossa 200 henkeä, mutta minut otetaan
jonon ohi mustaan huippu-upeaan Lexukseen, kuski tulee avaamaan oven ja sanoo: ”To embassy ?,
lähetystöön?” Vastaan: ”Ei, ei, minun täytyy vaihtaa kenttää, iltapäivällä on lento Intiaan.”
Joudun vakuuttelemaan monesti, että suunnitelmissa on tapahtunut muutos ja menen todellakin
toiselle kentälle. Johtopäätös: Minua on luultu, joksikin toiseksi henkilöksi ja sain upean kyydin
Dubain kansainväliseltä kentältä Sarayjahin Itä-aasian kentälle. Dubai on täynnä ystävällisiä ja
avuliaita ihmisiä. Maailman yhdessä rikkaimmista maista on halvempaa kuin Suomessa.
Kahviaamiainen lentokentällä n. 3 euroa.
29.1.2017 klo 22.00 Fort Kochi
Palaan syömästä asunnolle (Homestay) läpi Fort Kochin, matkaa tosin vain n. 1,5 kilometriä.
Sähköt katkeavat koko Kochista. Kaukana satamassa loistaa laivojen valot. Pari tähteä taivaalla.
Täysin pilkkopimeää. Autojen ja riksojen valot valaisevat hetken, mutta sivukaduilla yö on musta
kuin seinä. Muistan heti, että taskulamppuni on isommassa laukussani hotellilla.
Yhtä äkkiä ilmestyy kotinurkiltani tuttu valkoinen vuohi eteeni palaamassa retkiltään kaupungilta
kotiin. Vuohi johdattaa minua uskollisesti kohti hotellia. Parisataa metriä ennen kotia kopeloin
”tulenjohtolaukkuani” ja huomaan, mitä ?, led-fikkarini onkin mukana. Selviämme onnellisina
vuohen kanssa kotiin läpi pimeiden pikkukujien. Kiitos vuohi.
01.02.2017 klo 12.00 päivällä Fort Kochi
Tipaton tammikuu on ohi. Yksi kylmä olut olisi toki paikallaan. Lähden etsimään olutravintolaa,
pubia, markettia. Saan kuulla, ettei marketeissa myydä lainkaan alkoholia. Fort Kochissa on vain
yksi olutravintola, mutta joka kuun 1. påivä on kansallinen juhlapäivä ja silloin sekin on kiinni eikä
alkoholia saa lain mukaan juoda ko. päivänä lainkaan.
Fort Kochin niemen 200.000 asukasta ja turistia tulee toimeen siis yhdellä olutkuppilalla.
Joissakin luxushotelleissa myydään ruuan kanssa myös viiniä ja olutta. Myös yksi
kadunvarsimyymälä löytyy. Alkoholia myydään puuristikoiden läpi. Ostajan ja myyjän kasvot eivät
saa näkyä. Pullot pakataan sanomalehtipapereihin ja ne tulee kantaa laukussa kotia. Puistoissa tai
kaduilla ei saa juoda. Nyt Hesan kaikki spurgut tänne ja äkkiä. Parempaa ja halvempaa
alkkarihoitoa ei saa missään.
04.2.2017 Munnar klo 09.00 (Korkealla vuoristossa n. 3000-5000 m.)
Ensimmäinen aamu Munnarissa. Aurinko helottaa jo kuumana. Aamukahvi ja english breakfest
terassilla…ja matka jatkuu läheiselle pellolle, johon lehmihärät ovat kerääntyneet kyliltä
mutustelemaan ruhoa. Intian lehmihäräthän ovat Jumalia ja rauhallisia kuin Rauha itse.
Kävelen lungisti keskelle laumaa ja kuvailen ihania äpyleitä.
Tuo isompi uroslehmä lähestyy sievästi päätään keinutellen. Otanpa kuvan. Mutta mitä, sehän
hyökkää sarvillaan kohti minua ja ottaa heittoasennon. Väistän, säilytän hermoni ja sano sille
äpylille kovaan ääneen suomeksi: ”Lopeta, olen sinun ystävä.” Härkä hämmästyy niin, että jää
tuijottamaan minua. Poistun niin sanotusti etuvasemmalle…lehmät kääntyvät kohta katsomaan
ihmeissään kun purskahdan mielettömään nauruun tilanteen ratkettua. Sitä vain kummastelen, miten
se lehmihärkä ymmärsi Suomea?
JPWuorikoski
kirjailija
Fort Kochi, Kerala, Intia