Stadin syvin olemus: KOFFIN KONIT
Koffin ”tonnin keijukaiset” on dallannu stadilaisten ilona jo parisataa vuotta.
Hestikoiden himatalli on edellee samal mestal Buliksen kanteil, Hietsun rantsus.
Ku Nikolai Sinebrychoff alotti panimoyrittäjänä, oli hestikoit vaa muutama. Nikolai kruugnas skrubuun vuonna 1848. Panimon vetoheppojen määrä oli sinä vuonna jo yheksän ja yhdel hevosvoimal käyvä parikivinen mallasmylly. 1860-luvul hestikoit slumpattii lisää Pietarist. 1890 Sinebrychoffin tontille bygattii nyya talli jo 60 panimohepalle.
Hepat jeesas panimomesui monis styrkkaa vaativis duuneis. Ne pyöritti mallasmyllyy ja traisas mallas- ja mäskikuormii. Talvel konit kisko skönest tonneittain jääbiittei. Ne flöidattii Hietsun rantsust kudjuun jäähdyttämist varten, et birra voitii kypsyttää iisisti kuumaan kesisaikaan.
Sinebrychoffil oli jotai nelkyt hestikaa 1930-luvun lopul. Niil kaljat tsörattii asiakkaille. Mut ei kuitenkaa Sörkkaa pitemmälle. Kuski sai tsöraa samaa hestikaa vaa puol päivää, sit oli bytskattava konit toisen kuskin kans. Stadin esikaupunkimestoille ja landelle kaljat tsörattii yheksäl omal kuorkil ja yhel pirssillä.
Melkee kaikki panimon hepat annettii talvi- ja jatkokrigun ajaks intin käyttöön. Buleina ja skramoina ne kunnostautu snygisti tykkien ja safkakärryjen traisaajina. Krigun jälkee panimokonit osallistu juomien dilkkaamisee 1940-luvun lopulle. Viiskytluvul Sinebrychoff alko traisaa kaljaa kuorkeil, jolloin hestikoiden talli bytskattii autotalliks.
Tonnin keijukaiset palas takas 1960-luvul, ku Koff ja Siff tuli talon PR-osaston spesiaaliduunareiks. Sörkka ja Rööperi tuli Hietsun tallille 1978. Sit oli Styrkan ja Fyrkan hugi starttaa 1984. Seuraaval vuosikymmenel KOFFin punasii kaljakiesei veti Bisse, Birra ja Nikolai. Niiden duunii jatko Pintti, Sigge ja Thor. Kesiksel 2014 vankkureit traisas Jyllannist slumpatut, yli tonnin keijukaiset, Ludvig ja Frederik. 2017 duunariks hamnattii Gunnar (ei mikää pässi kuiteskaa).
Nää kaikki konit on samaa sukuu, mut luonteeltaa stydei persoonallisuuksii, nii ku kaksklabbisetki.
Sinebrychoffin edustushepat on födannu Tanskas, jossa Jyllannin hestikoit on jalostettu raskaansarjan vetoduuniin jo yli 80 vuotta. Jyllantilainen on buli ja skrama, mut iisisti ottava duuniheppa. Sen säkä on 155-160 senttii ja elopaino 800-1100 kiloo.
Jyllantilaisen kavio on yhtä buli, ku kengityssepän kaks kämmentä. Koffin hestikan stiflan numero on 8. Hollannis duunatut kengät naulataa kavioon kympin snageleil. Kengittäjä bytskaa kengät nyyaks kuuden viikon välein.
Panimohepat valkataa duuniin henkisten ja fyysisten ominaisuuksien mukaa. Tärkeit luonteenpiirteit on ystävällisyys, sosiaalisuus ja kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hestikoiden kans. Virkaintoo pitää olla sillai kliffasti, et hommat hoituu. Pitkät dallausmatkat kovil kartsoil, vaatii stydit ja oikeen muotoset kaviot.
Talviaikaanki konei tarvii kävellyttää ulkona. Sillon tällön, ku frysis on toistakyt graadii, voi sattuu et joku rouvashenkilö alkaa moittii kuskei et ”hevosia pakkasella rääkätään”. Kuskeil on kova duuni yrittää selittää, et hepat kyl nauttii, mut kuskit tsittaa pallilla ”hanurit jäässä”.
Carlsberg on tehny kimppaduunii jyllanninheppojen jalostajien kans vuodest 1928. Buleimmil sen panimol Köbikses oli yli 200 Jyllannin hestikaa. Nykysin Carlsbergin tallis budjaa kymmenisen edustusduuniin koutsattuu jyllantilaist.
Koffin jyllantilaisist pitää nykyää hyvän huolen kuskit: Viola Kantola ja Sami Lappalainen. Talli staijaa edellee gamlas mestas Buliksel. Stadin syvin olemus näkyy päivittäin Koffin tonnin keijukaisist.
Teksti & foto: Olli Anikari