Hedari | pääkirjoitus

Lähdettiin oogaa bilikalla kohti Porvoota, vähän puolenpäivän jälkeen keskiviikkona, ku taivas repes. En oo ajellukkaan niin kauheessa kaatosateessa, ku keskiviikkona. Vodaa tuli niin paljon ettei eteen tahtonut nähdä, tai tahtoi muttei oikein nähnyt. Piti ookata kieli keskellä suuta ja purra hammasta ja puristaa rattia rystyset vaaleina. Teillä oli vodaa ku ne olisi muuttuneet joeksi, sai koko ajan pelätä vodaliirtoo ja rekat pöllytti vodaa älyttöminä sumuseinäminä, ihan hirvitti. Olisin halunnut mennä jonnekin suojaan vähäksi aikaa, mutta jääpäisenä Suomalaisena jatkoin, en halunnut myöntää että studasin ja puntit tutisi. Ookailin rauhallisesti ja toivoin että määränpää tulisi nopeeta ja nälkäkin alkoi vähän kalvaa vatsanpohjaa. Vihdoin Porvoon liittymä sukelsi näkökenttään ja eiku siitä pois moottoritien pelottavasta sademaailmasta. Näimme kohta ravintolan mainoskyltin ja kurvasimme sen pihalle. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, kun sai mahan täyteen, ei handut enää vapissu ja maha murissu, oli lopulta hyvä päivä ja hengissä ollaan, kiitos suojelusenkelille.