Tsittasin kesämestamme terassilla. Sköneltä blosasi vienosti. Mäntyjen välistä näkyi kauas merelle. Olimme havainneet mökin fönäristä ulapalla Stokikseen tai Kapellskäriin seilaavan punaisen matkustajabotskin. Mereen oli ankkuroitu myös muutama fisunkasvattamon verkkoallas. Joku vitun urpo kaahasi vesiskootterilla. Läheisen venesataman kaijoissa kellui purkkareita, matkaveneitä ja laiturihuvilapaatteja. Meidän elämämme lomakylän reunaraitilla svengaili verkkaisemmin, vaikka Elviksen tyttärenkundi oli delannut uutisten mukaan eilen Kaliforniassa.
Kolmihenkisen, peltilehmättömän eläkeläisperheemme päiväohjelmaan sisältyi Stadista raahattujen viikon sapuskojen vajentamista, mustikoiden plokkaamista, putsaamista ja hilloamista, haahuilua lähistön mäntykankailla, fiskaamista, bastua, tsieguran kärtsäämistä ja terassilla huurteinen handussa tähyilemistä aavan meren tuolle puolen. Jokakesäinen James Bond, jolla oli lupa mottaa ja tappaa, jormaili jälleen iltaisin telkkarissa.
Suulis ei ollut kavunnut vielä lakikorkeuteensa. Olin slumppannut Stadista silakkaa muistuttavan lusikkauistimen. Irrotin siitä pihdeillä kolmikoukun. Saatana, pistihän se minua kerran kipeästi peukkuun. Vaihdoin tilalle yhden snadin koukun. Sidoin väsäämäni virityksen virvelin siimaan. Lastasin reppuuni eväät, maseja ja pari flindaa dokattavaa. Tsekkasin, että pojallani Arskalla oli vaihtokamat ja pari fiudea messissä omassa repussaan.
Pistimme mökin dörtsin boseen. Ilma oli raikas ja helppo hengittää. Lähdimme dallaamaan Arskan kanssa handu handussa snadin skuttan lävitse pääpolulle. Verkkoaidalla eristetyllä tenniskentällä kukaan ei ollut skulaamassa. Polun varren puskissa kasvoi hitosti mustikoita. Kouraisin meille kummallekin satsin. Eilen oli satanut. Virtaava voda oli kasannut männynneulasia polun reunoille.
Kulkuväylämme kulki kilpikaarnapetäjien ja naavaisten näreiden välissä hiekkaharjun laella. Sammalikosta kurkisteli valkoisia jäkälämättäitä. Kosteassa painanteessa kukoisti muutama maariankämmekkä. Ensimmäisen maailmansodan aikaisten taisteluhautojen muodot olivat pehmentyneet ja sammaloituneet rauhassa yli sadan vuoden ajan. Onneksi niitä ei ole tarvinnut käyttää. Laskeuduimme loivasti kohti hiekkatietä. Kurvasimme vihreän muuntajan kohdalla oikealle.
Tien vasemmalla laidalla stondaili isoja ökyhuviloita. Yksi niistä muistutti muumitaloa. Pihoissa ei näkynyt ihmisiä eikä bilikoita. Pihapiireistä oli kaadettu puita. Pilkottuja klapeja oli pinottu täsmällisiin pinoihin kesäpalatsien viereen. Koko tältä laajalta Saaristomeren merelliseltä alueelta löytyi lähes 14 000 lomamökkiä. Tien vasenta laitaa reunusti harmaantunut riukuaita. Portin vieressä oli laatta, jossa ilmaistiin suomeksi ja venäjäksi pleisin olevan yksityisaluetta.
Tallustimme Arskan kanssa hiekkatietä eteenpäin. Nappasin tien pientareelta makeita ahomansikoita popsittavaksemme. Ohitimme kaisloilla katetun, ovettoman huilauskatoksen. Sen sisällä oli pöytä ja pari penkkiä. Väsyneen reissumiehen oli hyvä vetää siellä unta ja safkaa boltsiinsa. Läheisellä kaltsilla sitkeät käkkärämännyt toteuttivat taipumatonta tahtoaan.
Fillaritie laskeutui hiekkaharjun rinnettä jyrkästi kohti auringon paisteessa välkehtivää merta. Sade oli kovertanut baanan vasempaan reunaan rosoisen kourun. Rinteestä tunki matalaa koivikkoa, kanervia, saniaisia ja vatukkoa. Vadelmat eivät olleet kypsyneet vielä tänä vuonna. Pariskunta piskeineen kipusi mäkeä ylöspäin. Heilutimme räpylöitämme heille. Alhaalla rantsussa kulki liikenneväylä, joka vei mökkitonteille ja niiltä pois. Keltaiset Nauvon lossit ylittivät kaukana skönellä Lillmälön ja Prostvikin välistä leveää salmea. Tuuli oli yltynyt aamusta.
Rantatien varrelle jökötti pari puistonpenkkiä. Meillä on ollut Arskan kanssa tapana tiirailla niistä aavalle merelle. Rantatörmä oli kivikkoinen. Sen raekoko vaikutti ihmiskallon suuruiselta. Osassa rantsua rehotti kaislikkoa. Saavuimme Arskan kanssa vihdoin tutulle metskauslaiturille. Betonipintainen ponttoonikaija svengaili rumbaa aallokossa.
Viime kesänä meitä vastassa laiturilla oli huilaava, sähisevä kyhmyjoutsenemo. Sen poikaset skiglasivat tuulen suojassa ja turvassa laiturin kyljessä. Mahduimme kuitenkin fisustamaan fogelimutsin kanssa, koska tajusimme säilyttää turvavälin ja välttää kontaktia. Kyhmyjoutsenlaivue poistui laiturilta ja salli meidän metskata pari tuntia ihan rauhassa. Sen jälkeen oli vastavuoroisesti meidän vuoromme suoda niiden rantautua takaisin laiturille.
Pujotin Stadin Valkasta tongitun madon lusikkani koukkuun ja laskin pyytimeni kahden moottoribotskin välistä sköneen. Vapautin siimaa, kunnes se tapasi pohjan. Kelasin siimaa hilkun verran, jotta ottimeni jäi killumaan botnen yläpuolelle. Arska tsittasi retkituolillaan ja tarkkaili tapahtumien kulkua ja ohikiitäviä veneitä. Aallot heiluttivat laitsikkaamme. Pian tärppäsi ärhäkästi. Kelasin laiturille yhden niistä miljoonasta raitapaitavonkaleesta, jotka tsimmasivat Saaristomeressä 50 000 saaren, luodon ja karin seassa. Nostettuani jonkasta seuraavaksi särjen viilsin fisusta skeglellä snadeja siivuja. Vaihdoin metskiini syötiksi särkibiitin.
Laskin siniselkäisen, hopeamahaisen pystypilkkini jälleen mereen. Selkä- ja harmaalokit kirkuivat jonkin matkan päässä törröttävän, korkean botskivajaa muistuttavan lomamökin harjakatolla. Nytkyttelin vapaani. Viehe välkehti ja jorasi kolmen metrin syvyydessä. Ahti sähkötti siimaa pitkin handuihini pedon tulleen kylään. Tein riuskan vastavedon ja aloin kelata siimaa sisään. Vapa taipui vankasti mutkalle. Fisu pani ankarasti hanttiin. Se ei ollut seurustelutuulella. Minä nostin ja kelasin. Meinas mennä heikit housuihin. Sain hilattua hitonmoisen ahvenjötikän laiturille. Koukku oli mennyt sen konehuoneeseen. Tarjosin pedolle puukkoa lutkuun ja lemppasin sen sätkimään muoviveskaan. Tajusin hankkineeni parilla eurolla todellisen petovieheen. Toipuakseni pyyntikondikseen siemaisin taskumasastani snubin elvyttävää irkkuviskiä.
Fiskasimme Arskan kanssa neljän päivän aikana yli kolme kiloa abboroita. Abbora-Arska oli tsennannut vuosikausien treenaamisen jälkeen vihdoinkin jutun juonen. Kundi fiskasi viisi ahventa. Duunasimme saaliimme snadimmista fisuista soppaa. Körmyniskat sen sijaan fileoitiin. Ne paistettiin voissa ja skruudattiin uusien botlareiden kera.
Teksti ja kuvat:Matti Laitinen
16.7.2020 Airisto