Meitsii kyl snadisti risoo, ku jengi täällä himalandiassaki hehkuttaa, tota redii Gregun kansaa. Minnaan vaan, jos vaikka treenas bunggaa raflassa safgatiketin Visasetillä, niin vetin usein sen mestan korttimasina ei just nyt sit skulaakkaan. Ja vaan kääshi kelpas.
Rohdoksen vanhan stadin vieressä staijas Mäkkäri. Visiteerattiin siellä jotain viis kertaa ja jotain viis kertaa, skäfä söde kasöörigimma stikkas vaitofyrkkaa liian hintsusti bäk. Ihka automatiik.
Ponkastiin ministokeen, vetään saitsiinkii. Kondari lykkäs vanhat, ryppyset tikeetit vakuudeks. Päiväyksetki vekkaa vanhat.
Suhattiin Falirakiin busalla. Busaa zombas vanha, stressaantunu, karmeesti köhivä starbu. Staijattiin sit enää ihan ypö vaiffin kera siinä busassa. Tökkäsin busan piipparii parii pysäkkii ennen päättärii. Treenattiin ponkasta ulos, mut busan safööri tinkaski liparit meiltä veks ittelleen. Bulisti anelin motiivii. Tsiigas jäbä vaan galsasti, handu ojossa. Busa jäi staijaan gartsan reunaan ja starttas tää suhari näplään sen kassamasinaa. Varmalla nollas nää meidän tiketit ja kääri tällai sit ittelleen, nää viis ekuu nettoo.
Funtsin vaan, et voiks sellasta jengi ylistää rehdiks, jonka kulttuuriin on aina staijannu duunaa feeluu ton veron bunggaamisen suhteen. Keisarille se, mikä keisarille kuuluu.
Jaakko Koroma
