Se oli jotain 70-luvun puolvälii. Ekaks tsitattiin Elitessä frendien kera. Sit jollain stendas idis, et se hinkuiski joraan. Joku minnas, et Malminrinteellä, staijas joku hämy jortsurafla. Ei staijaa mestan nimi, enää kuupassa. Sit ku tää rafla lopetti, niin jos oikein muistan, siihen öpnattiin joku homomesta.
Yks polski orkka skulas siellä. Sit ku meitsiltä löyty tota styrkkaa ginitonikbotnee, jo Eliteestä, niin tais meitsin kondis kääntyy jurrinpuolelle. No, ku vaiffin kera jorattiin jotain valssii, niin ku tän styken yks kohta niinku vaati rumpalilta skarppii talenttii humauttaa sen haihattii, niin tää snadisti jurrinen Väiskin Boltsin byyrari, napauttiki, tuhannesosa sekunttii ennen tätä sen kundin gonggii. Tää fitti, dorga juitsu, tuli mun duunattuu vielä pari kertaa, niin sit yllärinä, tän rumpalin nörvis brakas ja se häippäs stagelta takavasempaan.
Sit meitsiiki vietiin. Pari stydii pokee kiikutti tätä huippubyyrarii narikkaan. Lykkäs rotsin meggeen ja kailotti koko meidän jengii poistuun yöhön. No, sit ku koko rimppa dallattiin himagartsoja kohti, niin ton tennispalatsin takana staijaavan Jaakonkadun gartsakyltti, födas mulle mielenkiintoo. No yhellä kundilla, en minnaa kundin nimee, oli meggessä sellanen sveitsiläinen nasta linkkari, jonka repertuaariin kuulu ruuvariki. Sit tää kundi, tää Huttusen Pena, sai idiksen. Se hiffas jonkun tynnyrin, kletras sen päälle, ruuvas kyltit irti. Aamulla himassa, ku vaiffi toi asperiinii aamujelpiks, se roudas kans nää kyltit mulle bunkkaan nähtäväks, yön saldona.
Jaakonkatu, foto: Jaska
Tässä ne nyt sit staijaa, oppaana vieraille. Eiks jehna.
Jaakko Koroma
