Horjuin taas lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin.
Ku mä pääsin lähemmäs tsufekudjuu, ni siält kuulu ihan selvästi: ”…mutsi mutsi, stiggaa lamppuun eldis… mä kohta kohta, delaan jengist veg…” Mä tsennasin heti tutun äänen ja sit perään tutun maniskariffin. Ei voinu erehtyy, se oli Harrika-Hassen honottava ääni. Hasse on starbu jonka laiffii fyllaa musa ja Harrikat.
Mä kiihdytin klabbit Bottas-Vallun tahtiin ja ku pääsin kudjulle, ni hiffasin, et mesta oli fyllana jengii. Yks palli oli varattu Hassen maniskan lodjulle. Mä heivasin lodjun pöydän alle ja tsittasin pallille. Samassa Hasse slyyttas biisin ja jengi alko hakkaa handui.
”Moi Hasse? Sä oot liikenteessä.” Mä moikkasin ekaks. ”Jebulis, kato baana on kuuma ja sitä piisaa.” Stikkas Hasse gamlan huulen. ”Otat sä skämlärin ja tsufen, mä bjyydaan?” Froogasin Hasselta. Se nyökkäs ku sirkuskoni. Mä tsöbasin ittelleni mukin mokkaa ja munkin. ”No, sä vedit Handen gamlan biisin?” Mä froogasin. ”Jee, mä aina oon digannu Handee. Paitsi ettei toi mutsi mutsi oo Handen oma biisi. Se on gamla stadilainen tradi.” Joku jurrinen starbu naapuripöydäst huusi Hasselle: ”Hei, vedä toi babbabaluma bu labbembuu!” Hasse mulkas tyyppii, niinku leguri ebolaa. ”Vedä sä elvari itte vaan. Mä dokaan nyt borkkaa!” Hasse stikkas skurbelolle. Mä vedin skrybbin mokkaa ja jatkoin utelemist. ”Oot sä kuullu Peitsamon biisin ”Sokee Joe”? Hasse puras snadin biitin baislarii ja alko bamlaa. ”Ku mä en oo viäl tsöbannu sitä levyy, ni mä en tiädä millasta kamaa se on duunannu.”
Mä pääsin spräädää tiedoillani. ”Nyyal pitkäsoitol Peitsamo skulaa vuosien breikin jälkee starbo ja skitta -stylellä. Tolosen Jukkaki shungaa messis ja skulaa se siin skebaaki. ”Sokee Joe” on aika kliffa albumi, jonka biiseihi ex-haudankaivaja Peitsamon viime syksynä alkanu teologian leesaus on traisannu kliffaa särmää.” Hasse oli hiljaa ja dokas vaa borkkaa.
Piirrosfoto: OlliBull
Mä bytskasin taas starbuu. ”Mihkäköhä Lindholmin Dave on smiitannu, ku siit ei oo kuulunu mitää aikoihi?”. Hasse murjas bulin biitin skämlärist ja alko bamlaa. Mäe en meinannu saada mitää tolkkuu sen jubinoist, ennen ku se oli nielassu puolet siitä bulkkibiitist vekka. ”Annhan khitaran lauhlaa vhaan, oli musht shen viihmine shtydi bhiisi.” Mussutti Hasse bulkkimössön seasta. ”Joo, mut kyl mun miälest Handen vika platta ”Dumari ja Spuget” oli aika kovaa stadilaist kamaa, vai mitä funtsaat?” Mä bytskasin taas toisee heppuun. Hasse oli tehny selvää lopust baislarist ja imutti tsufee klyyvarin alta inee. ”Joo, Sörkan satakieliki futaa snygisti tämmöselle kopteriäijälle.
Hasse lyftas ylös pallilta ja kumars jengille lähtiessään: ”Kiitti veetusti ja sori fitisti!” Sit se sullo maniskan rebaan ja lähti horjuu kohti tortsan laidal staijaavaa Harrikaa.
Mä jäin viäl venttaa, jos vaik joku tuttu frendi sattus viäl mestalle.
Näil sitä taas mennää, funtsailee OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.