Duunasin täss hiljan sapuskaa, joss oli tarvis tsöbaa HK:n blöötä. Stikkasin siin duunatess snadia bulimman palan kylmää käyrää kitusiin. Siin makustelless suutuntuma olis ilman käyrän savun makuu ollu ku jotain hienojauhoist leivonnaist ois skruudannu.
Jotenki minnasin sen vanhan kunnon hampparikäyrän maun ja suutuntuman, ja sanoin siipalleki et minnaaks viel hampparikäyrän. No totta kai minnas, ja sano ett tuskin sitä enää sais edes valmistaakaa. Ei sillo mitää tuoteselostett tunettu ja käyräss oli varmaan aika buli valikoima muitaki ruhon osii ku liha. Käyrä oli tummaa ku, no olkoo, ja raakenteess oli bulei jyvämäisii ruhon palasii. Ja gutaa oli.
Joskus skiivasinki siit aiemmin ku broidin kanss uneksittii sodan jälkee, ett ku viel joskus sais oikeet ranskanleipää ja siihe päälle hampparikäyrää. Halki vaa molemmat, vilde voita ja palat päällekkäin ja kitusiin. Ei ollu kulmien kundin makuu ehtiny gurmee mössöt pilata.
Nii, vieläks on hengiss jengii joka minnaa hampparikäyrän?
Teksti: Antti Hanelius