Kuva: Rantsu
Pääskö paukku? Pörisikö peräsi, päästitkö sprägärin, tuuppasitsä tuhnun, panitko mykän vaeltamaan…
Sgriinatko paska- ja pieruvitseille? Eiks edes snadi smailis häivähdä? Mun täytyy sanoo etten mäkään diggaa. Niit on harrastettu ihan häpeemättömästi ja riittämiin mun faijan puoleisessa suvussa. Kaiken lisäksi mulle on kerrottu, ett mä oon tippunu Pyhtäällää, joskus snadina, liian sbulist puuceen holensta skeidan joukkoon! Onneks systeri sai huudettuu mutsin apuun. Se nosti mut handusta ja jalasta ylös sielt skeidan seasta. (Tää löytyy Slämystä mun blogeista, nimellä paskastoori mut tulihan tehtyy)) Mulle jäi jonkinlainen syvältä kumpuava viehtymys veski- ja pieru juttuihin. Kaikenlaiset aiheeseen liittyvät taideteokset ja kniigat ovat tervetulleita meidän skiderkirjastoomme.Jos et diggaa ala-arvosesta huumorista sluuttaa tähän. Heti!
Landella meidän Paskiksessa: Cacca 2000:ssa, on muun kirjallisuuden joukossa tutkimus, joka johdattelee pluggaajat suolikaasujen kiehtovaan maailmaan. Ootko tullu funtsanneeks, kunka monenlaisii sprägäreitä maailmass on? Kuuluisa fransmanni sprägäriartisti J.Pujot teki siitä taidetta jo 1800-luvun lopulla. Se esiinty ympäri Ranskaa, mm Moulin Rougessa! Tää mösjöö pysty matkimaan foglujen äänii ahterillaan!
Sprägäri on siis taidetta, ei pelkkä töräytys. Siitä voi hittaa hyvinkin persoonallisii sointui ja aromeja. Täss meidän skinderissä olevassa tutkimukess, jonka on skrivannu C.S. Bower Seatlesta, on paneuduttu syvälle pierun anatomiaan, ihan tuhnuista alkuräjähdyksiin. Tässä muutama esimerkki erilaisista pierulajeista.
Hiipivä skagis.( Lat.Flatus nostrefatus. )
Sitä luultiin vuosisatoja äänettömäks, mutt viimeaikaiset tutkimukset on osottanu, ett siit tulee snadi tuskin kuuluva sihahdus. Silti siitä lähtee karsee dunkkis. Hiipivää skagista voi bongaa sbuleissa väkijoukoissa. Tarkka havainnoitsija voi hiffata lähettäjän, joka alkaa vihellellä ja tsiidailla katon rajaa, niiku etsis jotain. Tai häippäsee vaan vähin äänin veks joukosta. Faija sanois: ”Joku pisti mykän vaeltamaan.”
Jälkijäristys. (Lat Eruptio postt-scriptum).
Tää sprägis syntyy ku kaasu prakaa stydillä voimalla kapeest raosta hiilidioksidipitoiseen ilmaan. Kaikista sprägäreistä tää on kovaäänisin. Se on muutenkin ainutlaatuinen luonnonilmiö. Jo viis minsaa riittää, aiheuttamaan hallusinaatioita vanhemmilla ihmisillä. Sitä esiintyy onneks pääasiassa skoleissa ja intissä. Skideill ja jangsterill on jonkinlainen vastustuskyky tälle kaasulle. Mutt se onki sitt paha, jos niit päästetään metrossa. Moskovan metrossa se pääsi kerran tapahtumaan. Putin pisti koko tragedian uutispimentoon.
Pitkät jäähyväiset( Lat. Flatus infinitum)
Tätä lajii on bongattu ympäri maailmaa, maanosista riippumatta. Se näyttää esiintyvän ekojen treffien, häiden, hautajaisten yms. jälkeen. Pitkät jäähyväiset liittyy kantajan jännityksen laukeamiseen. Pitkä pidättely purkautuu vihdoin. Tää sprägis on kaikkein viehkoin, siin on haikee melankolinen sävelkulku. Se tuntuu kestävän tunteja. Pisin jäähyväinen on kestänyt kuitenkin vaan 20 minsaa. Sen päästi turkulainen Tarmo Jortikka 50-luulla.
Hienopieru. (Lat. Aristocratus pihahdus)
Helposti tunnistettava döfis, hajuveden, sikarin ja usein myös punssin, hienostuneesta dunkkiskimarasta. Tutkimuksiss on hogattu, että tätä lajii esiintyy vilt populaatioissa jotka väittää, ettei niiden sbrägärit muka döfaa. Tutkimuksessa havaittiin myös, ett Hienopieruu esiintyy 78%:ti svedunkielisten sukujen edustajilla. Hienopierun tsennaa siitä kanss, ett se on lyhyt, minuutista kolmeen ja päästäjä sgriinaa anteeksipyytävästi sen päätteeks.
Täss oli vaan muutama esimerkki tästä uraa uurtavasta Suolikaasututkimuksesta. Vahinko etten saa tähän mukaan ääni- ja hajunäytteitä. Tähän loppuun laitan vielä yhden pierujutskan. Faija ja Lyyli dallas Hagiksess, ku faija pääti sprägärin. Lyyli tiuskas faijalle. ”Oot säkin hävytön – piereskelet – ihmiset kuulee!” Faija siihen: ”Eihän ne tiedä kumpi se meist on.
Teksti:Rantsu
