Väinämöinen III
Joukahainen skotas ratsun Väiskin alta, kun se oli lähteny Pohjolaan kosimaan Louhen likkaa. Jokke ei ollu unohtanu skabaa, jossa menetti systerinsä ensin Väiskille ja vielä saanu Ainon tekee itsarin. Jokke duunas tappavan jousipyssyn, kasto nuolenkärjet vielä kyyn myrkyssä. Kundilla ei ollu sihti ihan kohdallaan, kun sai vasta kolmannella skotella osuman Väinämöisen hestikaan. Mutsi oli varotellu, ett anna nyt jo sen Väinämöisen olla, mutta eihä boitsu mutsiansa uskonu. Ilkku vielä Väiskille, kun se oli pudonnu sköneen. Sitt nous kauhee blosis, joka kuljetti Väiskii kauemmaks merelle.
Jatkuu..
flygas lintunen Lapista ,/ kokko kaarsi koillisesta./
Ei fogeli suuri ollu,/ eikä pieni kotkalinnuks,/
vasen siipi vesiä viisti,/ oikee taivasta lakaisi,/
pyrstö merta maalaeli,/ nokka luotoja hipaisi.
Lensi katsellen meriä,/ lainehia tsiigaeli,/
Näki vanhan Väinämöisen,/ kelluvan meren selällä,/
ulapalla kroolailevan:/” Mitäs melskailet meressä,/
ukko aaltojen seassa?”.
Väiski vastasi kokolle:/” Sitä täällä uiskentelen,/
läksin Louhen juttusille,/ neitokaista pyytämähän,/
nuorikkoa Pohjolasta/ impeä Pimentolasta.
Riddasin tänne merta myöden,/ tulin Luotolan tilalle,/
Joukolan jokivesille,/ Hestika skotattiin alta,/
itse nuolen kohtehena,/ siitä stiplasin skönehen,/
luiskahdin lainehille./ Blosis nousi luotehesta,/
idästä sbuli vihuri,/ se mut kauaksi tsörasi,/
Uitti kauas rannikolta.
Olen päiviä skagannut,/yökaudet uiskennellut,/
näillä aavoilla vesillä,/ ulapoilla maattomilla,/
funtsasin tuleviani,/ hukkuisinko aallon alle,/
vaiko nälkään nääntyisin.
Svaaras Väiskille fogeli ,/voihan veikkonen sinua,/
kletraa tonne harteillni,/ kiipee selkäpuolelleni,/
minä sut merestä nostan,/ vien sinut mihin haluat,/
sinut muistan Väinämöinen,/ kun maailmaata rakensit,/
Osmolan salot sijoitit,/ ja sait koivut kasvamahan,/
fogeleille leposijoiksi,/ itselleni istuimiksi
Siitä vanha Väinämöinen,/nousi lintusen selälle,/
kletras foglun hartehille,/ tsittas linnun hartioille,/
kynkkäluiden välihin
Uljas kokko, ilman lintu,/ kantoi Väiski Väinämöisen/
kuskasi mukana tuulen,/ messissä kovan blosiksen,/
pitkälle Pohjolan perälle,/ Sariolan pientareille,/
Siihen jätti Väinämöisen,/ sinne harteiltaan pudotti .
Siinä sliibas Väinämöinen,/ Ukko vanha itkeskeli,/
Skönen Rannalla urisi,/niemellä tuntemattomalla,/
kroppa kolhuilla kovilla, / pläsi ainahavoilla,/
skeggekin pahoin kulunu,/ letti hirveillä takuilla./
Sliibas yöt ja sliibas päivät ,/ skutsissa tuntemattomassa,/
mestass tsennaamattomassa ,/ eikä tiennyt minne mennä,/
kuinka suunnistais himahan,/ tulis mestoille tutuille,/
Ajna ”Rantsu” Rantamäki
