Muistojeni Juhannus, ihana keskikesän juhla. Luonto döfaa kieloille ja koivuille. Parasta se oli snadina, jossain murrosiän hujakoilla. Budjattiin mutsin kanssa Näkinkujalla, faija budjas uuden muijansa kanssa Siilitiellä. Olin siinä 10 vuoden hujakoilla, käytiin muden kanssa Hagiksen tortsilla tsöbaamassa sbuli, kolmimetrinen koivu olohuoneen nurkkaan. Koivu duunattiin 5 litran Ilves tölkkiin vodaan, jonka vedu divas yön aikana tyhjiin. Slumpattiin vielä torimummeleilta kieloja, tai sireenejä. Koko hima tuksu niin hyvältä ja oli mun mielestä niin snygi. Mentiin joskus tsiigaa kokkoo Blåbikaan tai Vasikkasaareen. Usein sain jotain uusia kledjuja tai kumistiljoja juhannukseks. Niitä Juhannuksii muistelen lämmöllä.
Kului toiset 10 vuotta, oltiin aikuisuuden kynnyksellä. Jussia vietettiin Stadin lähisaarissa, tai jengi pakkas teltat messiin ja lähti Nuuksioon. Viinakset mukaan ja kundeilla mielessä yks aisia: Ku pääsis bylsii ja friiduilla kaks: Antaako vai ei? Se brenkun kanssa läträäminen on vaan lisääntynyt vuosien varrella. Ei se mitään, jos homma pysyis hanskassa ja kaikill olis kliffaa, mutt must ei oo kliffaa jos mun poikafrendi, vetää lärvit. Stikkaa kledjut veke päältään ja juoksee joko sköneen, tai skutsiin seitsemäntien risteykseen venttaamaan, jotain ihanaa Doorista, jolla olis kukkaseppele ainoana asunaan ja joka riddais mun boifrendin tainnoksiin. Ja sit jätkä väitti, et se oli mun syytä kun luudasin perässä, niin ettei metsänneidot uskaltanu ilmestyy. Kyllä niin ketutti joskus.
Sitte yhtenä hiton kylmänä Jussina, oltiin yhdessä saaressa, kundit läksi kolmisin rutsarilla, karvahaalarit yllään, sytyttämään märkää kokkoo bensalla. Kokko oli snadilla luodolla. Kaks kundii tsittas ja Sepe seiso bensakanisteri avoinna keulassa. Ensteks se stikkas aika lorauksen bensaa kokkoon ja sitt rupes repii tulta stidiin. Siinä vaiheessa en enää hirvannu tsiigaa sinne, vaan käänsin selkäni. Sepen mielestä kokkoon piti stikkaa vielä snadisti bensaa, ja heittikin. Vene horjahti ja koko bensakanisteri lensi luodolle ja samalla roisku bensaa Sepen karvahaalareille. Jätkät alko rutsaa botskii kauemmaks , tulen loimusta ja Sepe dyykkas mereen sammuttamaan karvahaalariaan. Rannalla sgriinaa räkätti joukko enemmän ja vähemmän flänässä olevii kundei ja friidui. Helvetti kun oli hauska Juhannus.
Olen tullut siihen tulokseen, että Juhannus on Suomen Juhlapyhistä pahin. Sepen mielestä on kliffaa kun on jotain mitä vanhana muistelee.
Anja ”Rantsu” Rantamäki
