Olin kait ekalla tai tokalla Lapparin kansiksessa, ku jonkun kundin kera, ponkastiin Stadikan alla staijanneen Viipurin nyrkkeilijöiden treeneihin. Ykä Piitulainen usein tsittas tän mestan pukuskopessa. Kerran ku meitsi otti snadii matsii, niin sen jälkeen, tää ex-pugilisti, riisu mun bokraushanskat ja vaan totes, et mie oon sillai mieltä, et tää ei taijja olla ninku siun lajis. Hää oll Viipurin poikii.
No, sain kyl kerran mitskunki tän klubin vuosijuhlissa. Se tais oll kolmas sija, mut se mitsku oliki niitten skimbaus skaboista. Sit myöhemmin roikuin pari kolme kertaa, Helsingin Voimailijoiden salilla, Apollongartsalla. Mut tääki into kyl stoppas spiidillä, ku hiffasin, et millasii pusuja nää, jo vuosia treenanneet kundit latas.
Ottaa matsii, vetää dajuun, ottaa turpaan, ottaa dunkkuun, vetää ketoon. Vetin monta stailii pamlaa flaidiksesta. Usein nää snadit matsit födas skolen pitskulla, bulin jengin yllyttäessä ympärillä kaaressa. Muuteski nää flaidikset oli redii touhuu, ei monotettu, jos kundi vaik kompastu. Tää flaidaus kuiteski kuulu kait joka snadin kundin kasvuun, niin menttaalin ku fysiikanki kera.
Metsiki tais kunnolla flaidaa jotain viis kuus matsii. Mut en nyt kyl pysty, sepittää mitään suurta triumffii ja glooriaa noitten flaidisten finaaleista. Viis kuus matsii ja aina tuli turpaan. Vikaks yhen Katron Arin kera. Tää kundi oli hintelä snadi ressukka, handut ku kerjäläisen tselin nartsat, mut dunkkuun meitsi kuiteski taas otti.
Tän vikan flaidiksen jälkeen starttasin sit todella funtsiin, et mitä vettii tarttis duunaa, et nää hävityt matsit oiski nyt sit tässä. Sit hiffasin, et toi pikajuoksu voiski födaa meitsille turvaa ja jelppii. Starttasin vetää tota intrvalli, niinku nää muutki sprintterit. Ei enää virrannu hurme tän snadin kundin klyyvarista.
Jaakko Koroma
