Ku meitsi dallaa Sammongartsaa, niin usein tsöraa mieleen mutsi. Ku me skloddit, flytattiin yksitellen himasta buliin maailmaan, mutsi jäi ypö budjaan himaan. Ku tää mutsin hima staijas ekassa kertsissä, tän hösen stebuklabbissa, tulee vieläki väijyttyy niitä sen fönareita.
Mude ku sit täytti vuosii ja starttas toi balanssiki snadista sillä brakaan, sai studaa, et ku se joskus kompastu sen himassa, et se ei duunais klesaa vaik sen lonkille. Siks funtsittiin, et se tarttis to…llasen turvatietskarin. Hätänappi kaulaan tai ranteeseen.
Kävin pari kolme kertaa vekassa mutsii treffaamassa. Starttas tuleen aina snadi studis, ku aamupäivällä dallasin sen fönarin ohi, et josko sen rullakartiini oiski alhaalla. Sit kerran se födaski todeks. Mutsi oli muutaman timman lojunu lattialla. Sain sen jumpattuu sit sen makkariin ja utelin, ettet sit vaan viittiny skulaa sitä nappii vai?
Olin monta kertaa hiffannu, et tää hätänappi staijas aina muden jääskopen päällä. Ja sit ku utelin et miks, mude vaan väitti, et se skäfästi studaa, et sen tulee vahingossa, vaik yöllä, sit painettuu sitä nappii ja sit starttaa syöksyn sen himaan tsirraa, brankkarii ja skoudee tsiigaan, et mikä frouvalla hätänä. Ja ku se bungaaki vielä.
No, mudella sit sen elon finaali oli kyl auvoo, ku se suostu flyttaan Lassilan hoivahimaan. Sai nastan oman huoneen. Tää oli privattibisnes, mut Stadi oli hyyrynny parikytä vanhusmestaa, tästä siististä hösestä.
Jaakko Koroma
