No siinähän venasin sen yön ja seuraavaan aamuun ja sit tuli joku kundi siihen öpnaa sitä dörtsii ja tsiigas tietty snadisti, et mitä toi kundi tossa hengaa… Kerroin kuka mä oon ja se hiffas, et olin entinen vuokralainen ja pääsin ineen. Isäntä ite oli Italiassa, mut parin puhelinskulauksen jälkeen päästiin soppariin, et voisin budjata siel sohvalla toistaiseks. Seuraavana päivänä sai sitten jo duuniakin siel gamlassa mestassa, Senaattorin kyökissä.
Kun mulla nyt ei ollu oikeen vakkariluukkuu, vaan budjasin milloin missäkin ja muutenkin oli snadisti sellanen rautavaavaarafiilis ilman joutsenta tai kissaakaan, niin nappasin kiinni syrran äijän vinkistä ja hain vapaaehtosena inttiin. Sinnehän mä pääsinkin abaout kuukaudessa ”sosiaalisin perustein” ja luumusin, siis nimenomaan luumusin sen läpi… Faija kävi ne krigut sloboja vastaan läpi ja sen pikkubroidi anto henkensä tän maan edestä, joten tottakai mä myönnän: mä häpeän uraani intissä… No sit kun se oli veks kalenterista, niin elo jatku duunia tehden.
Nissenä Rivolissa – tiskissä eri kuppiloissa – viinikassassa vailla tutkintoa – kouluviraston vaksina ja talkkarina…. kaikkea ristiinrastiin ja päällekkäin… duunia 24/7…jos mahis. En koskaan väistäny duunii….kasasin liksaa.
Sitten tuli taas yks muutos laiffiin: Olin viinikassassa Sillankorvassa ja siin oli vieressä se Neppari, vai oliks se silloin jo Nekkari… tai tai Neccari… miten se nyt oli…. Kahilan Matti – Heikin broidi – joka veti niitä päiväjoroja, oli klesana ja Sillanpään Eki, joka oli Matin pomo, tuli kysyyn multa, josko voisin paikata. Menin… ja ne diggas ja niin mäkin diggasin.
Parii kuukautta myöhemmin Eki pyys mua vetää keikkaa alakertaan Mobileen ja viikon jälkeen olin yhden Stadin suosituimman discon ykkös-Dj. No siinähän nousi nuorelle kollille kusi nuppiin.
Pontuksessa oli pilkku tunti meidän jälkeen, mut hällä välii.. Mentiin hotlan kautta inee ja joka ilta oli pöydässä 10 kuulalaakerii venaamassa…. Siitä se homma käänty Hesarille….. ja sitä kautta toisiin kamoihin 🙁 Aina jonon ohi. Pöydässä ei ollu redinä vaan knyybejä…. Löyty myös piriä ja hollantilaisia snuffeja…
Vaihdoin ScanShown leipiin, kun sain fudut Ekiltä Discolaitteilta. Tein privakeikkoja ja yks niistä keikoista oli mun entisen vuokraisännän hoitama billetysilta Kaisiksessa, jossa esiintyi myös silloin läpimurtonsa tehnyt After Dark. Mä hoidin shown äänet, mutta yleisössä sattui olemaan myös mun chieffi, joka kai sitten snärkkäs, et menisin jotain bamlaa muille tiskijukille…. Sain fudut….enkä kuukauden liksaani vieläkään…. No niin… Raha on vain rahaa.
Menin sit duuniin Scan Showlle ja veivasin lättyä Postimetarissa ja Korpilammella. Elo meni miten nyt penskaikäiseltä ”pintaliitäjädeejiilltä” luuliskin menevän. Mut sit tuli se kesäkuu 1981…
Mä olin treffannu Hesariclubilla muutaman svedulaisen dj:n ja päätin lähtee moikkaan niitä Tukhomaan ja tsekkaan, miten silloisessa svedujen ykkösdiscossa, Amarantenissa hommat hoituu…. Hoituhan ne…. Siitä tulikin sitten aika pitkä reissu… Paluu Suomeen toteutui helmikuussa 1986….
Tomi Suni
Jatkuu…