Nonnii…. Jäi yks viikko väliin, kun piti snadisti funtsii… Tullaan nimittäin sellaseen ajanjaksoon, jota en ees haluis minnaa. En diggais siitä skrivaa, kun siinä on niitä ”syy- ja seurausjutskia”
ja pitäis ottaa framille sellasii jutskia ja niissä megessä olleita, joita en haluais loukata, enkä repii gamloja haavoja auki, kun jutskat on jo aikaa sitten sovittu. Mua pännii, et aloitin tän homman, mut jatketaan silti, kun lupasin – vaik ohitellen.
Mä flyttasin sinne Lieksaan, vaik mulla oli toinenkin mahis, se Myllikan koulukoti, jossa mun broidiki oli ollu jossain vaihees jotain vuoden joskus. Mä tiesin, et se oli tavallaan ihan jees mesta, mist käytiin vaan skolee kuten normisti ja mentiin sinne sit yöks ja budjattiin niinku jossain kommuunissa. Mulla oli kuitenkin knuburassa skidistä ne tosi skeidat lastenkotimuistot
ja en voinu flyttaa sinne. Tein väärän valinnan.
Mä lähdin pajulatakapöndelle Lieksaan, mut tulin kyl aika bumerangina takas. Spettarissa oli heti silloin kolmen kuun jälkeen (ja kuten skolen reksi väitti ) ekaa kertaa Suomen koululaitoksen historiassa, käytöksessä nelonen. Oli mulla samas spettarissa muutama ***-merkkikin. Ne tarkoitti, ettei voitu arvostella, koskapa ”ollut pois lähes joka tunnilta…”
***-merkit tuli myös svedusta ja enkusta, joissa bamlasin maikat nurin 😀 Eli hyvin meni… tai kuten ois voinu arvata.
Mähän olin siel Lieksassa kuin säkissä. Meil oli kuitenkin skolezydeemin ja mun kanssa yks yhteinen tavoite; Haluttiin olla mahdollisimman snadisti toistemme kanssa tekemisissä.
Joten, kun ei ollu tota skolepakkoo, vaan oppivelvollisuus, niin rupesin tenttii kerran kuussa – aine kerrallaan.
Venähtihän sekin tottakai, ku aina ku sain snadisti hilloo (jassoja putsaamalla etc) vedin hatkat stadiin ja heiluin täällä niin kauan ku gillaa riitti. Mutsii ei paljon huolettanu. Sehän sai musta gillaa niin lapsilisinä kuin faijan henkivakuutuksen kautta ruokkoina. Mä siis heiluin stadissa vapaana ja idioottina, eikä ees syrrat tai broidi tienneet.
Budjasin Haagassa autotallissa, jossa oli tv-huolto ja sain liksaa siitä, kun hoidin niitten lälläriä, eli otin puhelimella vastaan huoltotilauksia ja sit heitin lällärillä kundeille baanalla niit
tilauksia. Liksaa tuli 20 hugee päivässä + omppuviiniflinda.
Tosta tulee mieleen yks korni puhelu:
PIIP…
– Rillun tv-huolto, Tomi moi! Mikä hätänä….?
– Tv on ihan pimiänä.
– Kysyisin ensin mallista. Onko kyseessä mustavalkoinen tv?
– Ai mitä?
– Niin, jotta onko televisionne mustavalkoinen?
– EI, vaan todella kaunis, pähkinänruskea…
Tätä sit jatku jonkun aikaa, kunnes uutena vuonna 1976 mun gaiffan serkku, joka oli ”poikamies” ja jonka luona me oltiin oltu divaamassa aika monta kertaa, sano, et hänellä ois Kellaridiscossa mulle tiskijukan keikkaduuneja silloin tällöin ja voisin saada myös kallan jeesarivuoroja siinä yläkerran raflassa. Se oli siinä Ratakadulla. Menin ja pärjäsin. Lopetin, kun systeri kutsu mut Jenkkeihin budjaan ja ”opiskeleen”. Olin jenkeis aika pitkään ja ku tuli strabelii syrran kans singahdin takas Stadiin.
Siin oli yks gliffa episodi siin reissussa. Mun lähtö tapahtu yhden faitin jälkeen nopeesti ja hoidettiin flygaukset KC:n, Chicagon ja Lontoon kautta saman tien. Mä flygasin Chicagoon, jossa piti venata 9 timmaa. Meikä tsekkas kamat ineen ja meni goisaa sinne penkille. Jonkun ajan kuluttuu tuli paikallinen vartija tökkii ja sano, et ei saa pitää tsengoja penkillä ja meitsihän pisti
ne siihen penkin alle. Kun heräsin, niin ne tsengat oli veks:) Onneks oli sen verran aikaa, et kun menin vinkuu staffille, niin pääsin koluu sinne (varmaan viis kerrosta alle maanpinnan) halleihin etsii matkalaukkuani ja sain sieltä sellaset mun laukussa olleet, hemmetin paksut maihinnousustövlarit klabbeihin. Flygattiin sit Heathrowlle. Kolmosterminaaliin. Mä siirryin siitä ykköseen, dallasin lugnisti siinä tsekkausten läpi, ku bluijasin slibarista, et flyge Stadiin lähtee ykkösestä ja kaikki piti olla jees.
Toki ne siinä käytävällä tsekkas ja kaikki meni ok, mut sit kuulin, kun yks niistä tyypeistä sano hiljaa toiselle tsekkaajalle, et ”…outoo, et kundi on ollu noin pitkään jenkeissä, mut sillä on vain noi cocacola-lasit megessä…” No mun kuupassa tietty klogu kajahteli ja kävelin takas ja selvis, et kun olin siel Chicagossa vetäny sen laukkuni hetkeks takas, niin siit ois pitäny tehdä uudet paprut ja se laukku jäi Lontooseen. Siihen terminaaliin johon olin laskeutunut.
Eiku takas dösään, kakkosen kautta ykköseen. Jouduin viel kirjoittautumaan maahan tulevaksi, vaikka bagi näky siel hihnalla pyörimässä, kun sen leiman passiin sain…. Syy maahan tuloon ei työ eikä lomailu, vaan bagin haku 🙂 Ja alle minuutissa takas ja dösään ja ykkösterminaaliin 😀
Tulinpa sitten takas Suomeen. Staijasin siinä Manskulla, hotlan eessä johon Seutulan dösä jätti. Fyffee oli tasan sen verran, et sain Hartsinjaffan ja askin Halvan salmiakkia. Oli helveti kuuma ja mulla oli ne maihikset klabbeissa. Broidi sattu dallaa förbi, mut en kehdannu kertoo, et taas liukuu baana alas…
Funtsin, jotta mitä nyt….? Dallailin Vironkadulle ja menin skulaa sen entisen vuokraisäntäni dörtsikloguu. Se ei ollu himassa. Tsittasin siihen rabariin venaa, et se tulis duunista…
Jatkuu…
Tomi Suni