Jaska lähti fisustamaan lyyli meggessään.
Stadin lähisaariin fisumestoi etsimään.
Jaska tsennaa aina, mistä abboreita saa…
karikot ja stenurantsut on varmaa apajaa
Jaska sano gimmalle: ”Stikkaa tonne, kahden stebun rakoon
siell on sbulit. Snadit lähtee pakoon.”
Lyyli stikkas sinne, minne Jaska käski,
heti iski abbora. Varsinainen läski!
Jaska stikkas jiginsä reunaan kaislikon
oitis siihen jysähti jedda mahdoton.
”Ota esiin haavi!” Jaska sähähti!
Nurin meni saavi, lyylin crocsit lipesi.
”Tänne nyt se haavi, tai fisu pääsee karkuun!”
Gimma stikkass haavin, fisustajan handuun.
Jaska nosti jeddan, kätsysti rutsariin.
klapilla sitt iski, fisua klyyvariin.
Sitse souti rutsarin rantakaislikkoon,
mesta näytti sopivasti ilta-aurinkoon.
Vyöltään Jaska gimmalle, sbulin skeglun heittää.
Sanoo: ” Tosson tarpeet – osaathan sä sopan keittää?”
Teki vielä notskin, veti kaljan, botskin keulaan simahti.
Lyyli perkas fisun, kuori potut, ruohosibbet hittas,
merivodaa katttilaan sinne kaikki stikkas.
Riisui kledjut, kahlas sköneen, sköne punastui,
kun lyyli ihan ilkosillaan rantsuvodass ui.
Notski hiipu, safka kypsy, soppa döfas gutalle.
Jaska öpnas öögansa ja rupes skruudille
Lämmin kveltsu, iltarusko, blosis tyynty kokonaan
Kun erään saaren rannalla, friidu oppi kokkaamaan
Rantsu
