Pohjolassa juhlittiin Pohjan Tytin ja Ilmarisen ökyhäitä. Niitä oli vamisteltu jo viikkoja. Koko Pohjolan ja
Kalevan kansa oli kutsuttu, paitsi Lemminkäinen, kun se oli niin räyhä tyyppi. Karjalasta tuotiin
jättikokoinen sonni. Sen pani lihoiks väkivahva ”skönen snadi karbaasi”. Lihaa saatiin sata saavii, sata
sylillistä tsieguraa, seitsemän veneellistä bludee ja flesuu kuus tynnyrii.
Olvi pantiin oman pellon ohrasta ja humaloista. Oluen jumalatar Osmotar toimi panimomesuna,
avustajina orava, joka toi sille kuusesta kävyn ja männystä norkkoja makua antamaan, näätä haki karhun
kuolavaahtoo, sai sillä voimaa kaljaan ja pimppari toimitti hiivaa siivissään. Saatiin olut käyntiin. Äijät
alko pian vetää bissee ja humaltuu. Osmotarta riso, ku se oli pannu pahan oluen! Punatulkku sjungas puun
oksalla : ”Pistä bisse tammityntsiin ja paa ne kylmään klitsuun tekeytymään. Silloin siit tulee hyvää olvii,
joka saa gimmat sgriinammaan, karbaasit hyvälle fiilikselle ja hullut huppeloimaan.”
Döfis juhlamestalta levis ympäri Pohjolan ja Kalevalan. Saavutti Lemminkäisen himankin, joten se läks
tsiigaa mitä kliffaa ois näkyvissä. Olut oli klitsussa sellaisessa käymistilassa, että kohta paukahtais tappi,
taikka katkeisi vanne. Louhi pisti sanan kiertää, että tarttettais laulaja häihin, olutta riittäis kaikille.
Kohta jo karbaasia alko lappaa pihan täydeltä, sulhanen jengin keskellä. Pohjolan emäntä ohjas sulhon
sisälle sanoin: ”Kamanat kohottukohot lakin päästä laskematta, kynnykset alentukohon, kengän kannan
koskematta, pihtipuolet välttyköhöt, ovet ilman auetkohot tullessa vävyn tupahan, astuessa aimo miehen.”
Sepolle tuotiin kaksikorvallinen tuoppi olutta. Väinämöinen etsi itselleen kamua, joka sjungais sen
meggessä. Ei löytyny nuorissa, eikä vanhoissa tarpeeksi taitavaa. Väiski, laulaja iänikuinen, sjungas yksin.
Naiset nauroi, miehet tuli mielelle hyvälle, kuuntelivat ja kummastelivat. Väinämöinen lauloi koko
hääväelle kaikkea hyvää. Louhi sanoi vielä hääparille muuutaman sanan.
”Vävyseni Seppo sulho ,
ootit kauan morsiantas ,
venttaisit vähäsen vielä.
Ei oo valmis morsmaikkusi,
lähtövalmis tyttäreni,
toinen klabbi on himassa
toinen jo reen sisällä.
Mene miehelään jo siitä,
Sepolle trokattu sussu
Jo on miehes vieressäsi,
reki valmiina menohon.
Kun on kihlat Ilmarisen,
mee nyt miehesi mukaha,
istu kauniina rekehen,
ole valmis lähtemähän,
kun on miehes vieressäsi.
Nyt ei kannata katua,
myöhäistä on itkeskellä,
Lähdet lapsuuskodistasi,
poistut faijasi himasta
Hyvä sun oli himassa,
kuljit kukkana pihalla,
pöytään valmiiseen heräsit.
Ilman huolta steppaelit
jätit huolet hongikkohon,
surut muiden surtaviksi.
Kun meet vieraaseen talohon,
toisen mutsin tossun alle,
toinen on komento siellä,
toisenlainen kun on täällä.
Et dörtsii osaa avata,
niinku haussissa tapana,
Osaatko ees laittaa tulta
talon heebojen tavalla,
Yöksi luulit lähteväsi.
Et mee yöksi, etkä kahdeks
menet sinne jäädäksesi,
iäks faijasi kodista.
Silmäkulmaan tippa nousi,
stydi murhe rinnan alle,
myönsi itse tahtoneensa,
itse tiesi ,että tunsi,
itse toivoi ja halusi.”
Rantsu
