Lemminkäinen IV
Lemminkäinen oli ryöstänyt gimman itselleen. Eikä ihan ketä tahansa sutturaa, vaan Saaren Kyllikin, jota oli turhaan kosiskellu. Nyt ne budjas Ahdin snadissa himatalossa. Olivat vannoneet valan, ettei Ahti koskaan lähtis sotimaan tai flaidaamaan, eikä Kyllikki gimmojen kanssa kylille bailaamaan. Kerran Ahti jäi fisustaan yli yön. Kyllikki funtsas varmaan, ett se oli pahoilla teillä, se päätti kostoks lähtee joraamaan kylän gimmojen kanssa. Ahdin paskamainen systeri, Ainikki kanteli Ahdille Kyllikistä, jolloin Ahti veti herneet klyyvariinsa ja päätti lähtee Pohjolaan sotimaan ja snutaamaan kultia ja muita jalometalleja. Mutsi pyys Ahtii jäämään himaan ja vaikka vetämään perseet olalle,niin kaikki suttaantuis. Mutt eihän Ahti ennenkään mutsiaan lysnannu.
IV
Sanoi mutsi Lemminkäisen: ”Kuule Ahti poikaseni,
kultaa on kasa kotona, hopehia aitassamme!
Eilen renki aarteen hittas, kyntäessään peltoamme.
Aarteeseen terä kolahti, rahakirstuun pellon alla.
Sisällä manit kilisi, kultakolikot helisi.
Kätkin aarteet aittahani, piilopaikkaan bunkan alle.”
Lemminkäinen naurahteli:” Mitä mä rahalippaasta,
jos saan huggenkin sodasta, jonkun lantin tappelusta,
arvostan sitä enemmän! Tuo nyt se asepukuni,
anna nyt sotisopani. Täytyy mennä tsekkaamahan,
jos on totta Pohjan tytti, Louhen likka, veen valio.
Kylli on kylän kävijä,siispä juoskoon pippaloissa,
maatkoon se vain vierahissa, kylän gimmojen kisoissa,
tsembaloissa sutturoiden.”
Mutsi vieläkin varoitti ”Älä nyt typerä boitsu,
lähde Pohjoan pihoille, kun et tsennaa Saamen kieltä, e
tkä snaijaa taikojansa. Sjungaavat sut aapasuohon.
Mutsin saarna ei tehonnu, Väitti Ahti tsennaavansa,
Lapin loitsut tuntevansa. – ” Minut kerran lappilaiset,
uhkailivat taikuudella, laulaa aapasuon sisälle!.
Minä niille loitsut näytin, pistin miehet virran alle,
kosken pyörteeseen kirosin,Siellä märkivät mokomat,
kunnes heinää kasvanevat.”
Aina vaan mude yritti, estää lasta lähtemästä:
”Älä sinne kylmään lähde, pimehimpään Pohjolahan,
paha siellä vastassasi, En mä usko sun satujas.
Ei susta kiroajaksi. Pohjan poikien veroista,
etkä snaijaa Turjan kieltä, saati saamen bamlausta”
Silloin karbaasi kopea, ite leuhka Kaukomieli,
alko harjaa lettiänsä, paranteli foogujansa,
harjan seinälle ripusti,sanoi vielä lähtiessä.
”Silloin on pahasti käyny, kun blude tippuu harjastani,
veri borstasta valuvi.”
Niinpä lähti Lemminkäinen, pimeähän Pohjolahan,
vastoin äitinsä halua, vanhempansa kieltelyä.
Puki päälle rautapaidan, helavyönsä vyötärölle.
Otti fektansa mukahan, Hiiden itsensä hioman,
jumalien karkaiseman, pisti huotraan helavyölle.
Rantsu
