Tää stoori on skrivattu 18.8.2018. Sääkuvaus sopii aika hyvin tähänkin kesään.
Ku mä kasvan buliks, ni mä shingraan skönelle.
Horjuin aamulla citylappalaisen kanssa Vuokinrantsun lenkilt himbee. Sköne oli taas snygin pläkä
ja hettis keikku 24:n graadin kanteil. On tää ollu aika kliffa kesis. Tosin meidän skutsin bärtsil
tredut on brennannu ihan bleeguiks. Kyl sais jo stikkaa vodaa, ni alkais blomsterit smailaa.
Mä duunasin borkat tippuu ja siinä ku flöidasin bregubiittei, ni minnailin millasii kesikset oli sillon
ku olin klenuri. Viiskyt-kuuskyt luvuil aika moni Valkan kundi shingras skönelle. Varsinki jos joku
gimuli alko paisuu magan kohilt, ni ainaski pari-kolme kulmien kundii otti pestin Etelä-Amerikan
linjalle. Mä kans haaveilin siitä, et ois kliffa lähtee johki botskii muutamaks vuodeks, tsiigaa bulii
boltsii. Mulle kävi ”Vainion Junnut”. Mä jäin kaijaan tsuumailee, ku kaverit skiglas horisontin taa.
Kulmien kavereista moni sai ammatin sköneltä. Jotku teki muutaman vuoden tai kuukauden rundin.
Paksu-Hessu bluggas förstiks ja myöhemmin sit öljytankkerin kippariks. Remu-Reiska sahas koko
duuni-ikänsä punasis botskeissa Stadin ja Stogiksen välii, ekaks jungmannina ja sit matruusina.
Ränni-Pelle valmistu titaajaks ja lähti ekalle skiglaukselle. Jossain välimeren satamakaupungissa se
horjahti yöllä botskille palatessaan avonaiseen ruuman luukkuun ja vältti inttiin menemisen. Tosin
samalla sluuttas piereskelykin iäksi. Oltsu bluggas koneförstiks ja sillä oli tapana bamlaa semmoses
14 karaatin nousufyllas: ”Mä oon kiertäny tän pallon sen seittemän kertaa, näkemättä koskaan yhtää
mitää”. Oltsu oli koko duuni-ikänsä konemestari ja aina siellä botskin syvimmäs ja pimeimmäs
kudjus, missä ei ollu edes fönareit. No ei se kyl mitää näkemättömänä skiglaillu. Kyllä sille friidut
skrivas breivei ympäri boltsii. Kaitsu bluggas laivakokiks ja skiglaili monta vuotta ympäri palloo.
Sit se aikanaa kyllästy keikkumaa ja bytskas skiglaamisen safkabaariin. Koksi skiglas monta vuotta
skönellä ja hankki sit tv-monttöörin ammatin ja jämähti Stadiin. Vielä kuuskyt-seiskyt luvuilla
skönemannin duunis oli hohtoo, ku botskit staijas viikkokaupalla jossain Rion kaijas. Enska oli
skiglaillu monta vuotta ympäri boltsii, enneku hommat alko mennä nii hösseliks, ettei botskit
viipyny satamassa ku jonkun tunnin. Enska minnaili, et jossain Etelä-Amerikan satamakaupungissa
ku pääs rosvoilt hatkaa satamaan, ni siellä slurkit putsas kundit. Yksin ei kantsinu paljo liikkuu
niillä satamakujil, varsinkaa flänäpäissää. Kerran oli tummat donnat stikannu Enskan mukiin jotain
tyrmäyslotionii ja kundi heräili seuraavana morgenina kaatiksella. Kledjut ja kaikki omaisuus oli
böllitty. Klabbeis oli vaa sukat ja kalsarit.
Mulla oli kollina semmonen haave, et ku mä sluuttaan skolen, ni mä dallaan Etelä-Amerikan päästä
päähän. Sit yks päivä mun likkakaveri alko bamlaa, et se oli alkanu spyttailee ja lihoo tost magan
kohdalta. Friidu tiesi tästä mun haaveesta ja se bamlas mulle, että kyl mä voin lähtee sille reissulle.
Hän ei huutele perään, mut skidin hän haluu pitää. Nyt ku mä skrivaan tätä stoorii, ni me ollaan
budjattu samaa kämppää yli viiskyt vuotta ja meillä on pari omaa kloddii, neljä kloddinkloddii ja
pari kloddinkloddinkloddii. BBC:n punttisalilla ku mä kerran spräädäilin tällä jälkeläisten määrällä,
ni yks kaveri tuumas: sä olet rikas mies! Se tuntu kliffalta ja ku mä skujasin himaan, ni mä hiffasin
shungaavani ittekseni ihan ääneen: ”rikas mies jos oisin, tsidadaidadaida tsidadaidadadaa…”
Näil sitä mennää, funtsaa nakuklabbi Valkan kundi.
Piirros: O. Anikari