Museogartsalla yhestä bastun porttarista sisään. Siellä pysty tsiigaan ton fransmannin, arpinaama Edie Constantinin agenttifilkkoja

Sit tää legendaarinen Kino Hesperia staijas Mantskulla tota Larin Parasken patsasta vastapäätä. Tätä leffamestaa veivas vuoskausii yks sama jänskä perhe. Faija, mutsi ja niitten tuhti kundi. Niistä oli kyl iisii hiffaa, et toi niitten safkapuoli himassa staijas kohillaan ja oli vähintäänki riittävä. Ei nimittäin jääny bulimmin hukkatilaa ku tän fämilin mude tsittas libarinmyyntiskopessa.

Tää leffamesta oli vaan yhen filkkamasinan bisnes. Parinkymmenen minsan välein stendas lyysit loistaan salissa ja konehuoneessa niitten faija joutu aina kelaan näytetyn filkkakelan takas ja duunaan koneeseen nyyan, et leffa vois jatkuu.

Jokanen Tölikän skidi, varsinki kundit varmalla oli joskus tsitannu tsiigaamassa Zorron taistelevaa legioonaa, osaa yks, kaks ja kolmosta. Raikuva hurraamökä ku jelppijengi ridas pelastaan jotain jenkkisolttuja ja skoobareita ku ne flaidas inkkareiden kera. Snadii synffii kuiteski ku noi sinitakit skotas kifruilla inkkareita ja niitten villiorhia, kimoja. Nää apashit ja mohavkit joutu vaan huitoon keihäillä ja skotaan jousareilla valkosii fittejä vallottajii.

Sit vielä tän leffan vakkarirebertuaarii oli noi Musta laguunin hirviö, Mala Robinson Crusoe ja tietysti monta Tarzan-leffaa. Yks fitti juitsu kuiteski oli, jos joutu tsittaan eturiviin ja ihan reunaan niin tää valkonen skriini väänsi nää artistit kapeiks humanoideiks.

Sit vähitellen tottu, et jos vaikka tsitas katsomon etuosassa snadisti väijyyn, ku kundit stroolas ”kliffana tsoukkina” takarivillä, et hiffas lyftaa omat bläägät lattiasta et säily klabbit kuivina. Eiks jehna.

Tää Mustan Lagunin hirviö ja Zorron filkat tuli tsiigattuu useammankin kerran.

Teksti: Jaakko Koroma