Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Hissa-Heka, tsuumailemas nuorii gimuleit. Hissa-Heka on leedi hissamaikan duuneist. Hekalla on semmone tapa, et se stikkaa melkee joka lauseesee ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa.
”Morgenit Heka!” Skotasin neljävitosella lonkalt. ”Istuksi persiilles, sille kapealle!” Kuittas Heka. Mä slumppasin kupin borkkaa, räkäviinerin ja tsittasin pallille. Morgeni oli siisti ku sika snadina. ”No, ootsä kekannu mitää legendaarist?” Utelin Hekalt.
”No joo toi noi, mää funtsailin ku noi trikoopyöräilijät terrorisoi jalankulkijoit ja muita raskautettui.” Heka jäi tsiigaa mua nii ku jedda daggarii. Se varmaa funtsas, et nyt se veti semmosen alakoukun, ettei OlliBulli hetkeen kynttää vetää happiloodaa. ”No nythän sä läpän stikkasit!” Mä olin juones messissä. ”Meinaat sä et ne niinku tsöraa jengin kumoon, tai sillai?” Mä brassasin tyhmää. ”Joo toi noi, ku ne ampuu niil kakskytviisvaihteisillaa pitkin jalkapaneleit, niin ku ne ois jotai kilparatoi.” Jatko Hissa. ”Jebulis. Nyt sä bamlaat tiukkaa pravdaa. Me oltii dallaamas skutsibaanal muijan kanssa, ku yks kamikaze tyyppi suhahti takaa meiän ohi stydii spiidii. Sen taliaivon stonga hipas muijan hihaa. Onneks se ei osunu pahemmin. Mä oisin tehny siit äijäst kissansafkaa. Ne tyypit ei osaa edes ringaa sitä fillarin kloguu.” Mä uhosin.
”Simmone tapaus sattu toi noi, vähä aikaa sit Lauttasaares. Joku emäntä tuli bussist ulos ku tämmönen hurja ajo sen kumoon. Muija kaatus ja löi pääsä pahast katuu. Mankeliterroristi alko syyttää sitä muijaa ettei se muka kattonu eteesä. Ei kai siit mittää hyötyy ollu kattoo eteesä, ku takaa tulee aivoton kakskytviisvaihteisel neljää kymppii päälle.” Hehkutti Heka öögat teevadin kokosina. ”No kuin sen skremman kävi?” Mä utelin. ”Toi noi, kyl sen päästä tuli verta ku härän kurkust. Siin oli avuliast porukkaa ku alko jelppaa sitä naista. Pari äijää nappas sitä pyöräilijää kraivelist ja alko soittaa poliisei paikalle. Mä en sit tiä jatkost, ku mun bussi tuli ja mää nousin siihe.” Hekan lärvi oli joteski anteeks pyytävän näkönen. ”No, eihän mua siin kaivattu, ku niit silminnäkijöit oli nii monta.” Heka tsögas stödii sille, ettei se jääny mestalle.
Olli – kullankaivaja
”Joo, mä oon täs funtsannu jo monta kesää, et pitäisköhä smiittaa johki jänkhälle kesäks, vaik gravaa kultaa, tai jotai. Sillai niin ku erakoks. Sais ottaa liven ihan iisisti, tiätsä?” Hekan lärvi muuttu kumman näköseks. Se kai on ton näkönen ku se smailaa. Mä en oo koskaa nähny et Heka smailais tai griinais. ”Toi noi, sääkö lähtisit Lappiin!” Nyt se jo purskahti griinaa ihan ääneen. ”Toi noi, sää oot kuule nii stadilaine, et jos sää et tunne kesähelteisen asfaltin hajuu nenässäs, sää meet päästäs sekasin ja siäl jänkäl sudet syä sulta pään!” Heka alko hohottaa omalle tyhmälle jutulleen. ”No, älä ny intoile siinä! Katkaset viäl bludeletkun päästäs. En kai mä mihkää jänkhälle oikeesti smiittaa. Kuha skiiasin,” Heka alko jarruttelee ja sen lärviin palas taas tutun tympee ilme. Sen jälkee ei enää bamlattu mitää. Tsuumailtii vaa nuorii gimuleit ja dokattii borkkaa.
Näil sitä nyt mennää, funtsailee nakuklabbi Valkan kundi.
Olli Anikari
Artikkeli on julkaistu Puolikaupunkia lehdessä nro 13.
Piirros: OlliBull