Stoge kahta Stadin reissusälliä
etelästä kohti ruskaantuvaa pohjoista
kolisten sataaneljäkymppiä kiidätti.
Eväät oli skruudattu, mehut dokattu.
Syksy oli kellastanut koivun ruipelot.
Oulussa stoge tyhjeni, jengiä haihtui.
Vaunuosastomme hiljeni ja autioitui.
Suulis iski silmää fönärissä.
Tuulivoimapuistot tahkosivat tulosta.
Kondari dallasi kuonokopassa,
tsekkasi ja skannasi libareita.
Fyrkalla ei voinut trippiä ostaa.
Perse puutui penkillä tsitatessa.
Välillä täytyi stondailla käytävällä.
Teki mieli napata snadit snubit.
Skuttaa, soita, umpeutuneita peltoja, vodaa ja
kadonnutta menneisyyttä vilahti ohitsemme.
Metsä oli niellyt ihmistyön jäljet.
Tekstarilla sai buukata raflakärrystä
brunssin, lihapullia ja pastaa.
Bissellä voi kitalakea kastaa.
Hattuhyllyllä goisasi enää muutama
reppu, sporttikassi ja matkakeissi.
Valjastettu Kemijoki ei virrannut.
Takanamme istuva nainen säälitteli meitä:
– Otan osaa, elämä on joskus raskasta.
– Ei meillä ole mitään hätää. Me pärjäämme hyvin.
Kiskot roudasivat meitä poloisia pohjoiseen
unohdettujen maahan.
Vaarojen rinteet ilmestyivät horisonttiin.
Korona on lämäissyt lujasti Lapin matkailuun.
Vanha opiskelufrendini venttasi meitä
päättärillä Rovaniemen steissin edessä
jälleen vuoden vanhentuneena.
Me, kaksi gamlaa starbaa halasimme.
Otimme tapaamisen kunniaksi
hörpyt venäläistä luomubrändyä.
Teksti ja kuvat:Matti Laitinen
28.9.2020