Hyppäsin kasin sporasta.
Käppäilin maskitta Larun sillalle.
Liityin messiin Salmisaaren
kansainväliseen muovisankojengiin.
Fisustajat metskasivat sovussa
sillan teräskaiteeseen rönöttäen.
Vavat nousivat ja laskivat blosiksessa.
Dösät ja rekat vibrasivat siltaa.
Stikkasin kiiltävän litkani sköneen.
Annoin sen vajota lähes botneen.
Hilasin vapaani ylös, laskin alas.
Hopeiset koukut skulasivat parvessa.
Botski loittoni kaukana horisontissa.
Vapa taipui, kelasin siimaa sisään.
Lokit jaagasivat kirkuen koukuista
sköneen flyganneita silakoita.
Eläkestarboja, duunittomia, glesoja
ja muita snadiliksaisia oli kerääntynyt
Salmiksen proteiinilähteelle pyytämään.
Silakka kutee ilman fyrkanpainokonetta.
Taivas oli sininen, sköne vihersi.
Suulis välkehti salmen laineilla.
Vinssasin kuusi hopeakylkistä,
tummaselkäistä hailia ämpäriini.
Metskattuani puolisangollista fisuja
dallasin sporapysäkille, skujasin Valkkaan.
Skurussa muistelin mutsin duunaamaa,
kylkifläsällä stydistettyä silakkaloodaa.
Jokaisen saadessa osansa rauha säilyy.
Teksti ja kuva: Matti Laitinen
2.5.2021
