Pirssi pysähtyi pihalle. Arska, Unski ja minä hyppäsimme kamoinemme kyytiin. Kuski suhasi Mäkelänkadun ja Hämeentien kautta kohti Hagista. Nuori kuljettaja oli flygannut yksin neljä vuotta sitten sodan jaloista Syyriasta Suomeen. Suku jäi Syyriaan. Hän puhui varsin hyvin suomea. Hän oli sisäistänyt kielitaidon merkityksen. Kundi kävi aikuislukiota ja oli kiinnostunut Suomen historiasta.
Olin tutustunut omassa duunissani useisiin Lähi-idän sotapakolaisiin. Opettaessani heille tietotekniikan perustaitoja hiffasin, kuinka sodassa tapahtuva kodin tuhoaminen ja omaisten tappaminen vaurioittavat vakavasti ihmisen mielenterveyttä. Tämä ilmeni mm. masennuksena, ahdistuksena, motivaatio-ongelmina, toivottomuutena, keskittymisvaikeuksina ja yleisenä arjessa suoriutumattomuutena. Mistään ei meinannut tulla oikein mitään.
Taksi kurvasi ruuhkautuneelle Sörnäisten rantatielle. Merihaan kohdalla baana oli remontissa. Hagiksen sillan korjausduunit ja rantsun rakennustyöt edistyivät hissukseen. Bilika kääntyi Pohjoisrannasta Nokalle ja ohitti Uspenskin katedraalin ja Toven puiston. Poistuimme fiudesta matkustajaterminaalin edessä. Kuski toivotti meille hyvää reissua ja hurautti kohti opinahjoaan.
Jätimme veskat ja mummokärryn botskin säilytykseen. Menimme tsittaamaan pubin fönaripöytään. Baaritiskin metalliristikko pysyi vielä tiukasti bosessa. Unski lähti spaddulle yökerhon röökikoppiin. Me Arskan kanssa tähyilimme fönäristä skönellä flygaavia lokkeja ja Suokin lauttaa. Unski oli heittänyt eilen Ystävänpäivänä Rovaniemeltä stogella Stadiin. Lapin starballa oli savuporoa matkassa. Gamla frendini, aatetoverini ja Arskan kummisetä täytti kalikan seilatessa seitsemänkybää.
Paatin mosat käynnistyivät. Alus lähti kyntämään kohti Tallinnaa. Sköne oli jäätön. Suokin kohdalla sumu tiheni. Noudimme tiskiltä lonkeron, bissen ja kolan. Kolistelimme pöydässä Unskin synttärien kunniaksi. Muistelimme menneitä, yhteisiä reissujamme ja opiskelukavereitamme. Kumpikaan meistä rauhanliikkeen veteraaneista ei ole hurahtanut suomalaiseen militarismiin ja Natoon. Meille kertyi skideinä kosolti kokemusta sodan jälkeisestä niukkuudesta ja sodan rikkomista starboista.
Osallistuimme Unskin kanssa maaliskuussa 1979 tekniikanopiskelijoina luokkareduun Latvian sosialistiseen neuvostotasavaltaan tsiigaamaan Popovin radiotehdasta. Matkanjohtajana toimi HTOL:n välkyin maikka ja humaani hemmo – Wiikin Jaska. ”Tietokoneitten salaisuudet olette ratkoneet. Mikroprosessorit olette alistaneet nöyriksi palvelijoiksenne. Aika poikia siis! Valmiutenne yhteiskunnan palvelukseen on ilmeisesti mitä parhain.” (JW 5/79)
Botskimatka ahtojäisellä Suomenlahdella v. 1979 venähti 13 timmaan. Goisattiin yö Virussa. Safkattuamme aamiaisen Inturistin punavalkoinen Ikarus -dösä lähti sleppaamaan jäisiä teitä pitkin kohti Riikaa. Reissu meni muuten ihan putkeen, mutta ratskitehtaan ekskursio kämähti pipariksi, koska saavuimme mestaan aivan liian myöhään. Rigondat ja Radiotehnikat jäivät näkemättä. Korvaukseksi opas järkkäsi meille seuraavana päivänä kaupunkirundin jälkeen käynnin Latvian kansantalouden saavutusten näyttelyyn.
Rantauduttuamme Tallinnaan me kolme – Arska, Unski ja minä – dallasimme Kekkos-terminaalin dösäpysäkille. Kakkonen kiersi rantsun kautta D-terminaalille ja jatkoi sieltä Tallinnan halki stopaten mm. A. Laikmaalla ja Tornimäellä. Viru-keskus, Stokka vilahtivat fönärissä. Harmaan neuvostoajan asuinpalatsin kohdalla painoimme nappia. Käppäilimme Kreutzwaldia pitkin kohti Keskturgia.
Gamla tori kauppahalleineen ja fiiliksineen näytti sinnittelevän yhä elossa. Torikatoksen myyntipöydät elivät hiljaiseloa. Vaatepuoli oli pystyssä. Vuonna 1947 perustettu Tallinnan Keskustori siirtyi jokunen vuosi sitten Astri-konsernin omistukseen. Astri haluaa kammata torin alueelle kokonaan uuden ja modernin luukin. Keskturgin hallin julkisivuun duunattu havainnekuvotus sen tulevaisuudesta ei ollut meidän tsägäksemme, sattuneista syistä johtuen, vieläkään toteutunut.
Slumppasimme Arskan kanssa ulkotorin kantakojusta pöntön tattarihunajaa. Astelimme portaita ylös kauppahalliin. Alakerrassa myyntitoiminta jatkui supistuneena. Fisusosasto oli lopetettu. Yläkerran kledju- ja pläägäputiikkien fönärit olivat pimeinä. Klokusepän snadi koppi oli bosessa. Slumppasin fläsätiskiltä palvattua vasikanpaistia ja mölöpuolelta ison köntsän savujuustoa.
Torireissun jälkeen suuntasimme skruudaamaan Tartu maanteella sijaitsevaan Vana Willemin pubiin. Kuppilassa on tarjolla itsepantua bisseä ja ronskia 70-lukulaista baarisapuskaa. Muinoin sitä sai myös Lönkän grillistä lähellä Hietsun pääskolea. Kolmikkomme ei ollut motivoitunut Unskin merkkipäivänä minkäänlaiseen asemoituun artesaanipöperöön.
Skruudattuamme tukevasti skujasimme kakkosen sporalla Narvan maanteen Hobujaaman pysäkille. Sieltä oli lyhyt pätkä dallata meille tuttuun hotelli Metropoliin.
Teksti ja kuva : Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
18.2.2023